Varjoainekuvaus ja tuleva kontrolli

Olen nyt onnistunut olemaan pari viikkoa niin etten ole juurikaan pohtinut ja stressannut tuota miehen tulevaa syöpäkontrollia. Tänään asia tuli kuitenkin väkisinkin mieleen, kun mies kävi varjoainekuvauksessa ja ensi viikolla on vielä labrat ja sitten lääkärikäynti, jossa kuulee miltä on kuvat ja labrat näyttäneet. Suoraan sanottuna hirvittää ja pelottaa, vaikka onnistunkin sen peittämään. Ensi viikolla pelottaa varmasti vielä enemmän. Toisaalta olen varma, että mitään syytä huoleen ei ole ja toisaalta pelkään, että jos tuleekin jotain huonoja uutisia. Se olisi hirveää! Mies on nyt myös pari viikkoa ollut asian suhteen rennompi tai ainakin siis näyttänyt siltä. Kuun alussa huomasi, että pohti asiaa paljonkin ja se stressasi. Mutta ensi viikolla miettii varmasti mieskin taas niitä kokeiden tuloksia enemmän. Toivon sydämestäni, että kaikki on hyvin!

Mutta sitten iloisempiin pohdintoihin. Tänään veljeni täytti 30vuotta. Olin sopinut toisen veljeni ja siskoni kanssa, että käyn tänään ostamassa sellaisen Policen kaulakorun lahjaksi. Ihan mieleinen versio löytyikin. Veljeni perheen kanssa olin sopinut, että tulevat meille tänään sitten kakkukahville. Ketään muita ei ollutkaan kutsuttu. Heillä on 2,5vuotias tyttö,joka on siis lastemme serkku. Toistaiseksi myös ainut serkku.

Tein tänään pikapikaa myös kakun kahvipöytään, vaikka pakastimesta löytyi suklaamuffinseja ja jauhelihapasteijoitakin, joita tein jouluksi. Kakuksi siis tein ihan vain tuollaisen piimähyytelökakun, joka on jo vuosia ollut sellainen meidän vieraiden suosikki. Ihanan pehmeän vaniljainen maku, ei liian makea vaan sopivasti kirpakka. Nimi on sikäli harhaanjohtava, että piimälle se ei maistu pätkääkään. Koristeluksikin tuli ihan vain tuollainen nopea suklaarae,mutta sopi hyvin. Ja pääsinpä testaamaan uutta kakkulapiotanikin. Ihan näppärä,vaikka vaati ensin pientä harjoitusta. Täytyy päästä testaamaan sitä pian myös ihan täytekakkuunkin. :)

Tänään on siis ollut vapaapäivä, mutta huomenna taas työt kutsuu. Luvassa taas töitä sekä kampaamon puolella että kynsipöydän äärellä. Mukavasti olen saanut vaihtelua töihin,kun kävin nyt syksyllä Professionailsin peruskurssin ja olen päässyt tekemään rakennekynsiä. Ihanaa näpertämistä, joka sopii minulle oikein hyvin. Parturi-kampaajan työt on kyllä silti ne mitä haluan ihan ykkösenä tehdä, mutta noi kynnet on mukavaa vaihtelua aina niiden töiden lomassa. Ja muutenkin on aina välillä kiva oppia jotain uutta.

Nyt vielä työvaatteet koneesta kuivumaan ja sitten sänkyyn lukemaan uusinta Kaksplussaa. :)

-Nanne-