Mä tuun hulluks!!!

Koko kämppä leviää ympärillä ja uusi koti näyttää siltä kuin sinne ois tiputettu useita pommeja ja jälkiä on mahdotonta koskaan siivota. Toivottavasti se ei kuitenkaan pidä paikkaansa. Nimittäin toivon todellakin, että se kuukauden päästä näyttää erilaiselta ja se on mahdollista siivota asuttavaan kuntoon. 

Pää on täynnä kaikkia sisustusideoita ja olen tilannut verhoja sieltä ja täältä ja kaikenlaista suunnitelmaa on. Ja mitään en pääse toteuttamaan ennen kuin on maalaukset ja tapetoinnit hoidettuna. Ja tietty se pesuhuone+sauna+kodinhoitohuone ois kans kiva saada valmiiks.

Puntille tai jumpalle en ole viime sunnuntain jälkeen päässyt, kun on niin paljon hommaa töiden jälkeen ja mieskin kaikki illat yömyöhään asti tuolla talolla remppaamassa. Mutta siis kai tän nyt tosiaan kestää, kun tietää mikä ihana koti meitä odottaa sitten kun kaikki on valmista. 

Huomenna pitäis siivota täällä oikein tosissaan, koska tiistaina on asuntonäyttö. Toivottavasti olisivat kiinnostuneita tästä niin päästäis vähitellen hieromaan tästäkin kauppoja jonkun kans. Tosin ei mitään ressiä asiasta. Kyllä tämä tästä kaupaksi menee ihan taatusti.

Nyt pitäis hörppästä toi tee ja mennä nukkumaan. Huomenna tiedossa siivouksen lisäksi ihanan rentouttavat lastenvaatekutsut kaverilla. POMPdeLUX-lastenvaatteita. Nettisivujen perusteella aiiiiiivan ihania ja luultavasti ovat sitä myöskin livenä. Odotan innolla. Ja meidän tytöt samaten. 

Loppuun vielä pieni maistiainen meidän uudesta kodista. Värit tosin vähän heitättää kuvassa. Kuva otettu viime sunnuntaina, kun saatiin talon avaimet ja käytiin heti ihmettelemässä ja vietiin koirakin kurkkaamaan tulevaa kotia ekan kerran. Nyt tuolla näyttääkin ihan kaaosmaiselta tällä hetkellä siis. 

Mistä tätä vettä oikein riittää?!?!

Kyllä nyt on oikein kunnolla syksy. Aina vain riittää tota vettä ja on niin synkkää ja pimeää. Otin oikein taskulampun tänään illalla, kun päästin koiran pissalle. Tuntui ettei siellä näe eteensä yhtään. Ja aivan kaatamalla sataa nytkin.

Meillä oli eilen 8v hääpäivä ja samalla myös 17v vuosipäivä. Yhteisiä vuosia on siis jo aika mukavasti kertynyt, vaikka itsellänikin ikää vasta 33vuotta. Esikoinen oli 1v3kk,kun menimme naimisiin. Hain meille eilen työpäivän jälkeen leivokset ja sitten istuimme koko perhe sohvalle syömään niitä ja katselemaan dvd:ltä meidän häitä. Eipä ole pahemmin sitä dvd:tä tässä viime vuosina katseltukaan, mutta oli oikein kiva katsoa sitä taas pitkästä aikaa. Tosin omaa ääntä on aina yhtä kauhea kuunnella. Ihmeellistä piipitystä omasta mielestä.

Maanantaina menin ensimmäisen kerran flunssailun jälkeen taas puntille. Ja oli se hirveää! Kädet vaan tärräs ja tuntui, että kaikki voimat on huvenneet jonnekin. En tehnyt kaikkia sarjoja, kun pelkäsin repiväni itseäni liikaa. Tiistaina menin taas ja se tuntuikin jo vähän paremmalta. Ei vielä ihan normaalin hyvältä, mutta ei nyt ihan siltä kuin olisi turpiinsa saanut. Tai maanantaina oikeastaan tuntui siltä, että pääsisi helpommalla jos vaan ottais joltain turpiinsa. Niin paljon se flunssa vie voimia, vaikka ei edes kuumetta ollut.

Tänään oli vapaapäivä ja suuntasin kuopuksen kanssa aamulla perhekahvilaan. Se on ihan ehdoton juttu, jos vapaa osuu keskiviikolle. Mukava oli taas turista kaikkea hyvien kavereiden kanssa ja nautiskella samalla rauhassa kahvia.

Perhekahvilan jälkeen menin kangaskauppaan etsimään lastenhuoneisiin sopivia verhokankaita. Tytöille löysin parikin vaihtoehtoa aika nopeesti ja juuri sellaisia mitä olin suunnitellutkin. Pojalle taas ei meinannut löytyä mitään ja meinasin jo lähteä pois, mutta sitten silmiini osui kangas mitä olin jo aiemmin katsonut ja yhtäkkiä tajusin, että siinähän se on. Pojan huoneeseen tulee sellainen iso sisustustarra missä on lentopalloilija ja verhokankaan kuviointi luo tietynlaisen illuusion lentopallosta. Mielestäni ainakin. Siinä on palloja kuvioina ja väritys on juuri oikea ja mielestäni pallot näyttävät olevan juuri sopivalla tavalla liikkeessä niin, että se sopii aivan täydellisesti huoneeseen. Tai näin ainakin toivon.

Iltapäivällä istuskelin sohvalla läppärin kanssa ja pyörin netissä ja välillä lueskelin hetken Kaksplussaa ja taisin jopa pikkaisen torkahtaakin siinä. Illalla sain kuitenkin aikaiseksi vielä hiukan siivoiltua ja tein jopa huomiseksi ruokaa valmiiksi. Saa sitten evääksikin huomenna. Kasvisgratiinia kanasuikaleilla. Herkullista, vaikka lapset ei olekaan ihan samaa mieltä.

Nyt vielä kupillinen höyryävän kuumaa teetä ja sitten sänkyyn sen samaisen Kaksplussan kanssa. Hetken jaksaa vielä lukea ennen nukkumaanmenoa.

-Nanne-

Pieniä kesämuisteluita vielä

Kun kerran jäi nuo kesän bloggaukset kovin vähiin niin makustellaanpa kesämuistoja vielä lähinnä kuvien muodossa. Kesäämme mahtui niin monenmoista, mutta jotain saa kerrottua ihan kuvienkin välityksellä. Juhannuksen herkullinen mansikkakakku ja tiukka Trivial Pursuit -matsi, kauniit kesäiset kukat ja herkulliset mansikat, pakastimen tyhjennystä ja keskiaikaisia markkinoita, pieni laivaristeily seisovan pöydän herkkujen kera, kesäiset hauskat letitykset ja lokoisia koiran päiviä, mansikkamaitoa ja Titi Nalle-kakkua... Paljon kaikenlaista. Tässä niistä pieniä otteita.

Tänään on ollutkin oikein todella syksyinen päivä. Aamusta asti satanut vettä ja ollut tosi pimeää. Lokakuu lähestyy selvästi. Meidän vaahtera on kuitenkin vielä melkein kokonaan vihreä. Tänään tilasin Kotivinkin joululehdet. Ne ilmestyy marraskuussa. Kovasti se joulu jo mielessä pyöriikin. En osaa sanoa miten yhdistyy tämä muuttoon liittyvä ihan valtaisa sisustusinnostus ja siihen sekoittuva joulu huuma,mutta ehkä niistä jokin iloinen sekamelska muotoutuu. Ainakin saan sisustuksessa vapaasti käyttää paljon kynttilöitä, lyhtyjä ja valoja. Ihanaa.

Sadepäivän terkuin

Nanne

Lentopallosynttärit sekä muita kuulumisia

Kesä meni kyllä nyt harmittavasti niin, että en saanut aikaiseksi kirjoitella tänne mitään. En keksi mitään tekosyytäkään asialle. Jotenkin se vain aina jäi, vaikka usein on mielessä ollut. Ja kirjoitettavaakin olisi kyllä taatusti piisannut.

Eniten ehkä on harmittanut se, että en Tähkäpää synttäreiden jälkeen edes pojan kaverisynttäreistä tänne mitään laittanut, joten sen asian korjaan nyt tässä heti ensimmäisenä.

Eli 9v poikamme halusi kaverisynttärit lentopallo-teemalla, koska se on hänen rakas harrastuksensa. Netistä ei oikein mitään teemaan sopivaa löytynyt,mutta kovasti koitin jotain soveltaa ja keksiä. Kuvat tietysti taas kertoo enemmän kuin mitkään sanat, joten niihin kuviin siis.

Laitoin pöydälle valkoisen lakanakankaan ja sähkömiehen teipillä tein siihen lentopallokentän rajat. Pingisverkon viritin pöytään niin, että se muistuttaisi lentopalloverkkoa. Asettelin koristeiksi myös tuollaisen normaalia lentopalloa pinemmän pallon sekä jotain pojan palkintoja. Verkkoon kiinnitin paperisen version lentopallosta,joka oli siis myös toiminut pojalla kutsukorttina kavereille.

Pillien koristeet tehtiin samalla idealla kuin kutsukorttikin. Kutsukortissa oli siis pojan nimi ja ikä päällä. Pilleihin laitettiin sitten kaikkien vieraiden nimet ja kiinnitin ne ihan teipillä kiinni pilliin.

Juhlien virallinen siivooja oli sama kuin Tähkäpää synttäreilläkin ja vähintäänkin yhtä ahkerana taas.

Ilma ei tuolloin valitettavasti ollut niin ihana mitä tytön synttäreillä, mutta onneksi tuon ikäiset pojat on niin kovia touhuamaan etteivät ehdi moista murehtia. Vauhtia piisasi siis.

Kaverisynttäreille tuli näperrettyä noita kaikenlaisia juttuja molemmille lapsille niin paljon, että sukulaisille järjestetyt yhteiset synttärit halusin toteuttaa hiukan aikuisempaan makuun. Ja kun teki niin paljon mieli saada oikein perinteistä mansikkakakkua niin valinta oli varsin helppo. Kakku tekikin hyvin kauppansa ja siitä jäi jäljelle vain pieni pala, vaikka se oli 10munan kakku eli varsin suuri. Uutena herkkuna testasin Kinuskikissan sivuilta löytämieni savuporosydänten ohjetta ja ne oli myös todella herkullisia. Suosittelen lämpimästi muillekin.

Loppukesällä näpertelyintokin taas alkoi nostaa päätään ja olen virkannut nyt vähän matoja. Ensimmäisenä valmistui Juhannusruusun ohjeella hiukan isompi matto ja sitten vielä vessanmatto isoäidinneliönä. Kolmas matto on tällä hetkellä kesken, mutta valmiista matoista kuvia kuitenkin.

Ja mikä onkaan se suurin syy tähän innostukseen virkata mattoja... No sehän on se, että me löysimme vihdoinkin sen unelmiemme uuden kodin. Kyllä sitä sitten haettiinkin ja olin jo ihan epätoivoinen sen löytymisen suhteen. Alue mistä haimme oli niin rajallinen, jotta lasten koulu ei vaihdu ja keskustankin pitää säilyä kävely/pyöräilymatkan etäisyydellä. Ehtoja siis piisasi ja ehdokkaita ei niinkään.

Eräänä sunnuntai-iltana sain kuitenkin kaverilta viestin, että meidän läheltä on myynnissä yksi mahdollisesti sopiva talo. Se ei kuitenkaan ollut tulossa julkiseen myyntiin niin en ollut sellaista itse voinut mistään löytää. Laitoin myyjälle samantein viestiä asiasta ja kahden päivän päästä pääsimme katsomaan. Olen aina sanonut, että sitten kun se oikea koti tulee kohdalle niin sen kyllä tietää. Ja se todellakin pitää paikkansa. Kun astuin sisään taloon niin piti ihan huulta purra. Olisin voinut hyppiä ja kiljua riemusta. Tiesin, että se on tässä! Me löysimme sen! Uuden ihanan kodin meille. Koitin sitten pitää pokkani, kun kiertelimme taloa ja katsoimme paikkoja. Oikeasti teki mieli vain kiljua onnesta,mutta sain hillittyä itseni. Heti kun tuli ensimmäinen tilaisuus niin kuiskasin miehelle, että "sehän on tässä nyt" johon mies vastasi jotain myöntävää. Ilmoitimme heti halukkuudestamme tehdä kaupat. Pari päivää meni ja homma oli selvä. Kuntotarkastuksen jälkeen tehtiin kauppakirjat ja nyt meillä on uusi koti. Tai siis kaksi. Mehän emme olleet ehtineet laittaa edes myyntiin tätä vanhaa. Mutta toivotaan, että pian löytyy sillekin ostaja. Ei jakseta stressata siitä nyt.

Lokakuun eka päivä saamme avaimet ja sitten aloitetaan tekemään pesuhuone/sauna/kodinhoitohuoneen remppaa ja lisäksi tietty jotain tapettien vaihtoa jne pientä fiksausta. Kuntotarkastuksessa kaikki oli hyvin,mutta haluamme silti vähän uudistaa pesuhuonetiloja. Se on helpointa nyt, kun emme vielä asu siellä. Mutta toivottavasti loka-marraskuun vaihteessa pääsisimme jo muuttamaan.

Sisustusinto on valtava. Kaikenlaista olen jo shoppaillutkin ja monenlaista on mielessä. Ei millään malttaisi odottaa, että pääsee oikein kunnolla toteuttamaan itseään uuteen kotiin. Mutta viikon päästä saadaan siis jo avaimet ja siitä se sitten lähtee.

Syksyisiä istutuksia tein hiukan niin, että pystyn siirtämään ne tuonne uuteen paikkaan. Joka on muuten noin kahdensadan metrin päässä tästä vanhasta. Meillä ei muutu kuin talon numero. Eli löytyi kyllä sitten lopulta todella läheltä se uusi koti.

Tässä näitä istutuksia hiukan. Kaikista en ottanut kuvaa, mutta laitan mahdollisesti lisäkuvia jahka saan ne paikoilleen sinne uuteen kotiin.

Löysin lasten vanhat rikki menneet kottikärryt pannuhuoneesta ja ne saivat nyt siis uuden elämän päätymällä somisteeksi istutuksiini. Tuli minusta ihan hauskat ja ne on ainakin helppo tuosta siirtää uuteen paikkaan.

Treenien suhteen kesä meni hyvin. Punttisalilla tuli vietettyä aikaa oikein reippaasti. Nyt on mennyt reilu viikko sairastellessa flunssaa. Kuumetta ei ole ollut, mutta nuhaa sitten senkin edestä. Onneksi se pahin piikki kesti vain pari päivää, mutta sellainen veltto olo on pysynyt eli en ole uskaltautunut ryhmätunneille enkä salillekaan. Toivottavasti ensi viikolla jo pääsisin. Tämä alkaa tympimään. Ja tänään huomasin vielä, että paino on tippunut tämän treenitauon aikana jo 2,5kiloa, vaikka ainoa muutos on siis se, että en ole päässyt salille ja tunneille. Syönyt ja herkutellut olen mielesäni ihan normaaliin tahtiin. Ihan hullua, mutta ne pari kiloa tulee varmaan nopsaan takaisin heti kun treenit taas käynnistyy kunnolla.

Nyt olen tyytyväinen, kun sain naputeltua tänne lopultakin näitä kuulumisia. Paljon on kuitenkin tapahtunut, kun löydettiin toi uusi koti. Siitä varmasti riittää juttua kyllä syksyn mittaan.

Ja toivottavasti tämä blogger nyt keskittää nämä minun kuvani. Sen kanssa on ollut siis ongelmaa jo aiemmin ja se ärrrrrrsyttää suunnattomasti. Jos joku osaa neuvoa miten saan ne kuvat keskitettyä uudelleen niin otan mielelläni vastaan neuvoja.

Syksyisin terkuin

Nanne

Blogin kirjoittelu ollut tauolla

Ajattelin, että pitää edes joku merkintä saada tänne aikaiseksi. Ollut jotenkin niin paljon kaikkea ettei ole sitte tullut tänne naputeltua mitään. Ja nyt paukahti vielä toi kotiläppäri niin en saa tänne nyt mitään kuvia ennen kuin mies menee töihin ja onkii ne kuvat tuolta tsipanneesta koneesta pihalle. Onneksi sentään oin käytössä tämä miehen työläppäri.

Itse olen tänään viettänyt löhöilypäivää ihan pakon edessä. Toissailtana kurkku muuttui yhtäkkiä karheaksi ja ääni alkoi pihistä. Pari päivää meni niin,mutta viime yönä oli kipeämpikin olo. Kuumetta ei ole ollut,mutta aamulla oli pää kipeä ja yskiessä tuli limaa kurkkuun. Yök! Buranalla olo muuttui kuitenkin paremmaksi ja nyt on ihan ok. Olen kuitenkin ottanut iisisti, koska huomenna pitäisi mennä taas ripsipidennyskoulutukseen ja toivon mukaan sitten olisi olokin jo parempi. Punttisalistakin ollut siis pari välipäivää nyt pakon edessä.

Viime viikolle sain mahtumaan kokonaista viisi punttipäivää ja olisi hienoa ollut saada tälle viikolle sama, mutta nyt valitettavasti tämä tauti esti sen. Kolme kertaa ehdin kuitenkin tälläkin viikolla käydä. Taas olen saanut hiukan lisättyä painoja eli kehitystä tapahtuu.

Blogiin on luvassa paljon uusia kuvia jahka vain saan ne tuolta taas käyttööni ja ladattua tänne. Pitäisi myös perehtyä tuohon kuvajuttuun, jotta saan ne kuvat taas keskitettyä ettei ne roiku tuolla vasemmassa laidassa. Pojan kaverisynttärikuvat ja sukulaissynttärikuvatkin on tänne vallan laittamatta. Ja tietysti muitakin kivoja kesäkuvia on luvassa ja kakkukoristeitakin on tullu askaroitua.

Syksyn tullen mulla on aina erityisen kova käsitöiden tekovietti ja nyt huomaan, että se nostaa taas päätään. Vielä en ole ehtinyt mitään tekemään, mutta olen jo kovasti katsellut ohjeita ja varmasti kunnon inspiraatio iskee jahka Novitalta tulee syksyn lehti. Jostain syystä syksy ja alkutalvi on mulla sitä aikaa, kun syntyy eniten käsitöitä. Pimenevät syysillat, syyssateet ja lukuisat kynttilät ympärillä saavat minut tarttumaan puikkoihin ja koukkuihin.

Mutta vielä ei kuitenkaan ole syksy vaan nautitaan kesästä siitäkin huolimatta, että kelit ei välttämättä joka hetki ole ihan niin kesäiset kuin itse toivoisi.

Kauniita kesäpäiviä toivoen

Nanne

Tähkäpää synttärit

Keskimmäisen 7v synttäreitä on tänään juhlittu ja teemana siis Tähkäpää. Kakun korvikkeeksi tein muffinsit ja muutenkin koitin päästä tarjoilujen suhteen mahdollisimman vähällä. Koristeluun yritin hiukan panostaa. Kuvat puhukoot taas puolestaan.

Tilasin Disney Storesta tytölle lahjaksi Tähkäpää-puvun, peruukin ja tiaran. Ne olivat likimain täydelliset.



Kutsut askarreltiin tytön kanssa yhdessä.



Herkkuja ja koristeluja.





Näitä julisteita oli siellä täällä.



Lyhdyt ripustin ihan ompelulangalla verhotangosta roikkumaan.



Ulko-ovelta löytyi letti ja juliste.



Pelattiin "aasinhäntää"



Juhlien virallinen siivoja oli valppaana koko ajan.



Lopuksi mentiin leikkikentälle "onkimaan" Tähkäpään letillä. Poika oli apuna ja huuteli tytöille, että "Tähkäpää - laske hiuksesi alas" ja hauskasti hoksasi yhdessä kohtaa, kun tytöillä kesti ja huusi "En minä täällä ainakaan nuorru!". Poikakin siis katsonut siskojensa kanssa elokuvaa, kun sieltä repliikit tuli niin sujuvasti. Kaverilahjoja en ole ennen harrastanut, mutta nyt se tavallaan sopi tähän niin hyvin, että päätin tehdä poikkeuksen. Pusseista löytyi kaksi prinsessasuklaata, tatuointi ja kaksi Tähkäpää-värityskuvaa.



Hauskaa oli ja vaikka lapsia oli yhteensä 15 niin ihmeen rauhallista. Piti ihan hämmästellä miten hiljakseen olivat. Ja etukäteen pelkäsin vähän, että koiraparka ressaantuu, mutta luovikin seassa tyytyväisenä ja kävi välillä tarkastamassa, että onko jotain herkkuja tipahdellut pöydän alle.

Netistä löytyi paljon kaikenlaisia kivoja aiheeseen liittyviä juttuja. Suomeksi haettuna vähemmän, mutta kun laittoi googleen vaikkapa rapunzel birthday party niin jo alkoi löytyä vaikka ja mitä.

Viikon päästä onkin luvassa esikoisen kaverisynttärit. Veikkaan, että 11 poikaa ei ole yhtä hiljaisia ja rauhallisia mitä tytöt tänään. Toivottavasti on lämmin päivä.

-Nanne-

Eläinlääkärissä käyty

Piti vielä edellisen postauksen jäljiltä päivitellä lisää näitä Pepin kuulumisia. Niin paljon ainakin itse taas onnistuin hermoilemaan tätä asiaa. Kuuluu luonteeseeni vaan valitettavasti. Ja kun esikoinen on samanlainen stressipilleri niin on suorastaan koomista miten yritän vakuuttaa hymyillen esikoiselle ettei ole mitään huolta ja silti se huoli kalvaa kuitenkin omaa sydäntä. Mutta sitä ei voi näyttää lapselle tietysti.

Mutta aamulla siis ylös ja soitin eläinlääkärille ja ilmoitin, että tulisimme puoli yhdentoista aikaan, kun aamuvastaanotto loppuu. Eli ei tarvi jonotella, kun mulla oli kuitenkin noi kaksi neitiä mukanani.

Päästiin sisälle liki samantein ja näytin ell missä heiluva hammas on ja pidin omaa sormeani koiran suussa niin, että se puri siihen ja yhdessä sekunnissa ell nappasi hampaan irti. Ei puudutusta eikä mitään. Eikä mullekaan tullut sormeen kuin pieni vaalea jälki ja pysyipä koiran suu sopivasti raollaan niin, että se heiluva hammas näkyi ja siitä sai pihdeillä otteen.

Sitten vielä kuunneltiin sydäntä ja se kuulosti oikein hyvältä! Puolitoista vuotta sitten marraskuussa ell totesi siinä olevan ihan lievää takaisinvirtausta, mutta se ei ole siitä pahentunut. Koira on niin rauhallinen eikä rasita itseään kohnottamisella ja juoksemisella, että oletan senkin pitävän sydämen hyvässä kunnossa. Ei rasitu liikaa. Ja anaalirauhaset käskin myös tyhjentää. Niissä sitä tököttiä piisasikin. 4v katseli silmät lautasina vieressä ja en osaa edes ajatella mitä mahtoi tyttö miettiä päässään.

Illalla vielä vein koiran pesulle, kun se anaalien tyhjentäminen on niin sottaista puuhaa ja koira oli muutenkin jo pesun tarpeessa. Illalla sitten köllöteltiin kuivauksen jälkeen peittoihin kääriytyneenä sohvalla. Nyt on hyvä olla. <3

-Nanne-

ps. Harmillinen ongelma muuten ilmennyt nyt tässä bloggerissa, kun ei enää keskitä lataamiani kuvia vaan heittää ne väkisin vasempaan laitaan. Kokeilin muuttaa oikeaan niin sinne kyllä siirsi, mutta keskelle ei mene.. Missäköhän vika.

Pepin kuulumisia

Vaihteeksi vähän meidän hauvavauvan kuulumisiakin. Pepillähän ei enää kauheasti hampaita ole jäljellä ja niistäkään vähistä ei enää ole hammaskiveä uskallettu lähteä poistamaan nukutuksessa joten syötän sille aina säännöllisen epäsäännöllisesti antibioottikuurin ientulehduksiin. Tässä yhtenä päivänä taas päätin, että pitää ottaa kuuri kun maaliskuussa viimeksi syöty. Soitin eilen aamulla tutulle eläinlääkärille, joka tietää koiran ja sovin hänen kanssaan puhelinreseptistä. Ell oli kuitenkin unohtanut soittaa apteekkiin ja tänään aamulla rimpautin hänelle uudelleen. Positiivinen yllätys tuli apteekissa myöhemmin päivällä, kun totesin ettei ell ollut ottanut omaa palkkiotaan unohduksensa takia ollenkaan. Sehän on jotain 8euroa tai vähän reilu, mutta nyt maksoin vain antibiootin hinnan. Ihan kiva yllätys, että huomioi noin oman unohduksensa.

Eilen illalla tutkailin Pepin suutakin taas kerran ja huomasin, että siellä on yksi pieni alahammas alkanut heilua. Tai siis ei vain heilua vaan mielestäni se on kiinni enää vain juuri ja juuri. Soittelin kasvattajallekin ja hän sanoi, että ell varmaan vain nyppäsee sen irti ellei se itekseen lähde. Aamulla puhelimessa mainitsin sitten tuosta ja ell sanoi, että se kannattaa kyllä poistattaa, mutta ei sillä mahdoton kiire ole. Sovin kuitenkin, että jos ensi viikolla menisin käymään, kun on antibiootitkin ehtinyt jo alkaa vaikuttaa. Pitää vielä maanantaina soitella asiasta. Onneksi hammas ei näytä vaivaavan koiraa sinänsä eikä haittaa syömistä eikä kuolan mukana tullut verta sormiini, kun äsken annoin antibiootin.

Lisäksi Pepillä on vasemmalla ylhäällä ihan taaimman hampaan vieressä ikenen liikakasvua. Jestas mitä kaikkea sitä voikaan koirillakin olla. Mutta on kuulemma erittäin yleistä vanhoilla koirilla (voi tulla nuoremmillekin kyllä) ja tämän minulle siis kertoi sekä kasvattaja että ell. Niin ja tietysti google. Sitä voidaan poistaa polttamalla, jos se alkaa haitata, mutta kasvaa luultavasti aina takaisin. Sitä en tiedä miten nopeasti. Ell ei kuitenkaan nähnyt nyt kertomani perusteella tarvetta lähteä sitä poistelemaan ja se on kyllä pysynyt tuollaisena samanmoisena jo suunnilleen helmikuusta jolloin sen huomasin. Ja sitä en tiedä miten pitkään se on sitä ennen suussa majaillut.

Kaikkia harmillisia ihme juttuja tosiaan, mutta toivottavasti nämä on vain pikkuharmeja eikä mitään isompia juttuja ole luvassa. Aina sitä on niin kovin huolissaan, kun tuolla pienellä karvakaverilla on jotain ja se vaivaa mieltä. Nyt kuitenkin syödään taas tuo antibioottikuuri ja piimaa kyytipojaksi ettei menisi maha sekaisin. Onneksi Pepi tykkää piimästä ja lipsuttaa sitä mielellään lautaselta. Ja sen jälkeen tietty pitää kuono putsata olohuoneen ryijymattoon - kuinkas muutenkaan.

Hiukan pitää kakkujuttuakin laittaa, kun unohdin aiemmin. Eli viikko sitten tein veljelleni tälläisen pienen valmistujaiskakun. Juhlittiin ihan vain omalla porukalla eli paikalla ei ollut paljoa väkeä ja päädyttiin siihen ettei oikein kermakakkua ole järkevää tehdä. Eikä mulla kyllä olisi ollut aikaakaan tehdä tämän kummempaa. Valkosuklaa-daim kakku ja päällä asiaan kuuluva pikaisesti väsätty koriste. Koristeessa kaikenlisäksi ilmeisestikin kirjoitusvirhe. Päätin lopulta luottaa niinkin hyvään lähteeseen kuin google kääntäjä, mutta edes keskustelupalstalla ei päästy yhteisymmärrykseen siitä mikä olisi ollut oikea tapa ilmaista asia. Kaikki paikalla olleet kuitenkin heti hoksasivat mitä siinä tarkoitetaan ja se lienee pääasia kuitenkin eikä se, että onko teksti kieliopillisesti täysin oikein. Kakku oli herkkua. Kuva hieman huono.




Tälläisiä kuulumisia tällä kertaa. Nyt pitäisi vähitellen hipsiä nukkumaan. Huomenna on vielä työpäivä ja sitten alkaaaaaa LOMA!!!! Elämäni eka palkallinen kesäloma! Jihuu! (Aiemmin ollut yrittäjänä ja tietty kuusi vuotta lasten kanssa kotona "lomalla"). Nyt on vatsa täynnä markkinoilta ostettua metrilakua niin on hyvä painua hammaspesun kautta nukkumaan.

-Nanne-

Tankotanssin starttikurssi käytynä

Ja oli huisin hauskaa! Ei todellakaan helppoa, mutta toisaalta sekin on tekniikkalaji eli kun "se jokin" menee kohdilleen niin alkaa varmasti helpottua. Sen huomasi jo pienesti tuolla aloitustunnillakin, että niitä oivalluksia alkoi sieltä tulla ja homma helpottua.

Ohjaajakin oli harrastanut lajia vasta 1,5vuotta eli sekin kertoo jo siitä, että kyllä senkin homman vaan voi oppia vaikkei se siltä ehkä tunnu, kun ekan kerran hyppää tangon ympärille. Vaatii uskoa itseen, käsilihaksiin ja siihen, että homma hoituu eikä vaan löydä itseään lattialta polvet kolhittuina.

Lopuksi kokeiltiin hiukan seisomista ja istumista tangolla niin, että irrotettiin hetkeksi kädetkin. Ja voi pojat, että reisinahkat venyi. Ei tuntunut muuten välttämättä hyvältä. Ohjaaja kuitenkin vakuutteli, että iho tottuu siihen melko nopeasti eikä se sitten enää tunnu "yhtään miltään". Ja tämän hän tietysti kertoi niin, että seisoi koko ajan siellä tangolla pitämättä käsillä kiinni.

Tämä aloitustunti kesti kaksi tuntia ja suunnilleen puolentoistatunnin jälkeen alkoi käsissä olla sen verran veltto olo,että ei enää meinannut uskaltaa luottaa siihen että voimat riittää pitämään. Ehkäpä siis ne tunnin mittaiset tunnit on parhaimpia, kun jaksaa vetää täysillä. Eikä mullakaan noi käsilihakset nyt varmaan huonoimmasta päästä ole punttitreenien ansiosta niin ei se siitäkään ollut kiinni etteikö olisi käsissä yhtään voimaa.

Tunnista jäi hirveä nälkä oppia lisää ja päästä pian uudelleen. Pari päivää tuijottelin netissäkin tankoja, mutta toistaiseksi pidättäydyn hosumasta enkä vielä tilaa omaa kotiin. Pitäisi päästä käymään useammalla tunnilla, jotta voin olla varma siitä, että riittää intoa harjoitella kotonakin.

Eikä mustelmiakaan tullut ihan niin paljon mitä kuvittelin. Mulle kun tulee niitä aika herkästi.

Jos siis kiinnostaa niin kannattaa mennä kokeilemaan!

-Nanne-

Ei mitään järkevää

Kyllä maistui uni tänään. Heräsin vasta puoli kahdeltatoista! Tai olin tietysti herännyt sitä ennenkin muutamaan otteeseen,mutta unta piisasi sinne asti. Ja laiskotti senkin jälkeen. Istuin koneella juomassa "aamukahviani" enkä meinannut saada aloitettua mitään. Ei onneksi niin kauheasti tarvinnutkaan.

Ruuanlaittoon pääsin lopulta ja tein vieläpä oikein jälkiruokaherkkuakin tällä kertaa. Uusimmassa Kotivinkissä oli ohje miten maitojauheesta saa tehtyä uunijuustoa ja sitä piti päästä kokeilemaan, kun maitojauhettakin sattumalta oli valmiina kaapissa. Ja hyväähän tämä oli. Lapset tykkäsi myös kovasti ja nuorimmainen kauhoi pelkkää uunijuustoa ilman marjoja ison satsin.

Kokeilkaa ihmeessä muutkin! Tässä ohje:

6dl vettä
4 dl maitojauhetta
2 kananmunaa

Maustetaan ripauksella suolaa tai 2rkl vanijljasokeria ja 3rkl sokeria. Kaada uunivuokaan ja paista 150 asteessa 45min. Meillä tehtiin tänään siis tuota sokerisempaa versiota. Pitää seuraavaksi koittaa miltä maistuu suolaisempi versio.

Illalla menin vielä salille ja kyllä oli taas tehokasta. Pian pitäisi hankkia uusi saliohjelmakin niin saa vähän vaihtelua siihen puuhaan.

Vielä tuore kuva meidän karvakuonosta,joka tuli keittiöön myös nuuhkimaan uunijuustoa. <3

Aurinkoisempaa kesäviikkoa toivoen!

Nanne