lauantai 10. joulukuuta 2011

Epävarmuutta

Pakko tehdä tälläinen nopea purkautuminen tänne, kun ahdistaa...

Miehestä huomaa, että miettii sitä syövän uusiutumisen mahdollisuutta ihan yhtenään. Jatkuvasti on jotain "outoa" mikä ei muka selity millään normaalilla. Esim. toissapäivänä alkanut selkäkipu. En tiedä tarkkaan millaista se on, jotain jumitusta tms. Kysyin aamulla, että oletko vain nukkunut huonossa asennossa ja se on jumiutunut niin tyrmäsi sen heti - ei ole ollenkaan sellaista. Näitä on ollut aiemminkn näinä vuosina, että kontrollin lähestyessä on "outoa selkäkipua", joka ei selity millään luonnollisella syyllä. Itselläni selkä kenkkuilee tosi herkästi ja paljonkin, jos nukun huonossa asennossa lapsen vieressä vaikkapa. Sattuu ja selkä on kankea.

Miehellä oli silloin vuosia sitten sairastumisen yhteydessä juuri nimenomaan selkä todella kipeä ja siitä syystä tutkiskelee noita tuntemuksia selässä. Mutta silloin siellä painoi valtavasti suurentunut perna ja suurentuneet imusolmukkeet hermoja ja muuta. Perna on siis normaalisti ihmisellä nyrkin kokoinen, mutta miehelläni siellä oli kasvain silloin ja se oli 20cm halkaisijaltaan. Perna siis. Kasvain oli 6cm.

Itse olen todella luulotautinen ihminen ja tiedän, että pelko ja epäilys mielessä voivat aiheuttaa ihan oikeita ja todellisia fyysisiäkin oireita. Ja kun miettiin jatkuvasti vaikkapa jotain luomea tai muuta mitätöntä nyppyä niin sen ihan tuntee koko ajan. Sitten, kun se pelko menee ohi niin ne oireetkin mystisesti katoaa. Mutta mieheni ei ennen tuota tautia ollut mitenkään taipuvainen luulosairauteen eikä vieläkään ole muuten, mutta kontrollit ovat sitä kyllä aiheuttaneet. Ja nyt tietysti tämä tilanne on ollut jo 1,5vuotta niin epävarma, että kyllä se koettelee jokaista. Kun yhtenä hetkenä lääkärit vakuuttaa, että olet ihan terve ja seuraavaksi sanotaan, että ei me nyt ollakaan ihan varmoja. Epävarmuus on pahinta.

Nyt pitäisi ihan tosissaan keskittyä kaikkiin jouluvalmisteluihin ja hankkia loput lahjat. Niin ja ne joulukortit pitäisi myös saada tehtyä. Ja uskoa siihen, että tammikuussa tulee hyviä uutisia! :)

Tänään oli anoppia hoitamassa tyttöjä täällä meillä, kun minä olin töissä ja mies pojan kanssa lentopalloturnauksessa. Täällä on nyt siis hyvin siistiä, ruokaa valmiina huomiseksi ja mulla ei yllättäin mitään ihan akuutti tekemistä. Tekemistä tietysti aina on, jos tahtoo vaan, mutta tänään aion vaan olla. Ja nyt on vähän sellainen olo, että käyn hakemassa illaksi pari siideriä ja ehkä vuokraan leffankin. Ihanaa, kun saa aamulla nukkua rauhassa. :)

Tälläisiä mietteitä tänään.

-Nanne-

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti