Iloja ja suruja Narniassa

Niin se vain on mennyt, että tämä blogi on pitänyt vuoden hiljaiseloa. Elämä on heitellyt niin rajulla kädellä, että ei ole ajatukset olleet blogin kirjoittamisessa yhtään.

Viime syksy oli pitkä ja rankka. Uuden kodin remontti venyi kahden kuukauden mittaiseksi ja pääsimme muuttamaan lopulta vasta joulukuun alussa. Silloin elämä hymyili. Uusi ihana juuri remontoitu koti ja joulu tulossa. Vaikka oli valtavan uupunutkin niin silti onnellinen.

Lopulta kuitenkin joulua varjosti musta pilvi, kun selvisi, että isällämme on jokin vialla. Lopulta tammikuussa saimme tietää sen mitä jo lopulta oltiin osattu pelätä - hänellä todettiin keuhkosyöpä. Se oli melkoinen isku ja veti mielen matalaksi ja nosti pintaan paljon pelkoja muutenkin.

Mutta eteenpäin mentiin ja hoidot lähti hienosti käyntiin. Hiihtoloman aikoihin oma mieheni alkoi oireilla jotenkin oudosti ja kevättä varjosti murhe siitä. Toukokuussa lopulta tuli virallinen diagnoosi asiasta - munuaiskerästulehdus ja siihen vähintään puolen vuoden kortisonikuuri.

Oli keväällä iloakin silti. Maaliskuussa meille tuli uusi perheenjäsen. Pikkuruinen tiibetinspanieli tyttö - Ruska. Ruska on hurmannut kaikki. Muut ihan ensisilmäyksellä ja miehen ehkä sitten hiukan hitaammin eikä sitä oikein taida vieläkään myöntää kunnolla. Mutta ihan "siedettävä" se kuulemma on.

Vanhuskin otti pennun hienosti vastaan ja kaikki on sujunut paremmin kuin mitä odotin. Kyllä Pepi toki on usein ärsyyntynytkin pennun kohnotuksiin, mutta nyt kun Ruskalla ikää jo 9kuukautta niin ymmärtää jo ettei toinen lähde kohellukseen mukaan. 

Kesä meni kivasti ja vähän mutkien kautta minä vaihdoin työpaikkaakin. Se on pitkä juttu eikä oikeastaan mitenkään merkityksellinen. Tärkeintä on, että nyt olen tyytyväinen. 

Heinäkuussa mies kävi syöpäkontrollissakin taas ja hänelle sanottiin, että kontrollointi voitaisiin vähitellen lopettaa ja että vuoden päästä otettaisiin vielä verikokeet. Jossain vaiheessa kesää mies kuitenkin huomasi soliskuopassa olevan imusolmukkeen taas vähän kasvaneen ja kun se ei lopultakaan lähtenyt pienenemään niin kävi näyttämässä sitä syöpälääkärilleen. Sopivat, että parempi se on poistaa ettei vaivaa mieltä ja toisaalta ettei sitä suotta sitten aina mälvää siinä. Patti poistettiin ja miehen taustan huomioiden tulosten odottelu sai aikaan pientä huolestuneisuutta takaraivossa. Ja niin se huoli osottautui sitten lopulta aiheelliseksi. Lääkäri soitti ja kertoi, että syöpä on uusinut.

Se oli todella raju isku ja sitä on käsittämättömän vaikea uskoa todeksi edelleenkin, vaikka tiedon saamisesta on jo neljä viikkoa. Viikko sitten mies kävi pet-kuvissa ja eilen alkoi hoidot sairaalassa. Tällä kertaa hoitona on ICE-hoito oletettavasti 3-4 kertaa ja sen jälkeen tehdään autologinen kantasolusiirto eli siinä käytetään omia kantasoluja. Pet-kuvien tulokset kuulimme myös eilen ja niissä ei onneksi ollut ikäviä yllätyksiä. Tautia on soliskuopissa, kaulalla ja keuhkojen alueella. Hyvin paikallista siis. Luuydinnäyte otettiin eilen ja sen tulokset tulee myöhemmin. 

Mies on nyt kolme päivää sairaalassa eli kotiutuu huomenna illalla. Sairaalassa on mennyt hyvin ja lapsetkin pärjää kohtalaisen kivasti. Eilen illalla itkivät ikävää ja 10 poika kaikkea muutakin. Osaa esittää jo paljon kysymyksiä ja miettii ja murehtii. Ottaa äidin sydämen päälle, kun lapsi joutuu niin paljon kärsimään eikä millään pysty lohduttamaan niin, että se tuska laantuisi. 

Toivottavasti mies pysyy hyvässä kunnossa silti ja ettei hoidot vallan väsytä. Ja tietysti ennenkaikkea toivotaan, että hoidot myös tehoisi. Toukokuulle on tällä hetkellä sairaslomaa. Isäni hoidot ovat tehonneet hyvin ja alkujärkytyksen jälkeen hän on saanut elämästä hienosti otteen. Mitään rasitusta ei oikeastaan kestä, mutta käy paljon meillä kahvittelemassa ja auttaa lasten harrastuksiin kuskaamisessa, kun aika on usein vähän pitkää. 

Pitää mennä viemään koiruudet vielä lenkille ja auttaa lapsia iltapuuhissa. Lisään tähän vielä jotain kuvia menneeltä keväältä ja kesältä.

Me&I-kutsut alkamassa ja tässä näkyy pieni pala uuden kodin keittiötä. 

Valkosuklaamuffineita

Kuopuksen 5v synttärikakku pääsiäisen aikaan.

Kesä-Ruska lempparipaikassaan eli kukkapenkissä. 

Pepi kieli keskellä suuta. <3 td="">

Lasten toivomuksesta mansikkakakkua sukulaissynttäreillä.

Koirat ottaa vähän lepoo.

Piti ihan kuva ottaa, kun kerrankin mullakin oli jonkinlaiset rusketusrajat edes jossain.

Pojan 10v kaverisynttäreillä pelattiin vesisotaa.

Syksy jo hiippailee vähitellen nurkkiin ja kynttilöitä poltellaan.

Tulipa edes päivitettyä tämäkin blogi. Katsotaan saisinko heräteltyä sitä hiukan eloon taas. Ja jos välillä tulisi jotain ilosiakin juttuja. Ja kyllähän elämässä sitä iloakin onneksi on. Nyt odotamme kovasti tyttöjen kanssa parin viikon päässä häämöttävää Juha Tapion konserttia. Uutta levyä on kuunneltu ahkerasti ja monet laulut osataan jo ulkoa.

Kuulemisiin!

Nanne

Mä tuun hulluks!!!

Koko kämppä leviää ympärillä ja uusi koti näyttää siltä kuin sinne ois tiputettu useita pommeja ja jälkiä on mahdotonta koskaan siivota. Toivottavasti se ei kuitenkaan pidä paikkaansa. Nimittäin toivon todellakin, että se kuukauden päästä näyttää erilaiselta ja se on mahdollista siivota asuttavaan kuntoon. 

Pää on täynnä kaikkia sisustusideoita ja olen tilannut verhoja sieltä ja täältä ja kaikenlaista suunnitelmaa on. Ja mitään en pääse toteuttamaan ennen kuin on maalaukset ja tapetoinnit hoidettuna. Ja tietty se pesuhuone+sauna+kodinhoitohuone ois kans kiva saada valmiiks.

Puntille tai jumpalle en ole viime sunnuntain jälkeen päässyt, kun on niin paljon hommaa töiden jälkeen ja mieskin kaikki illat yömyöhään asti tuolla talolla remppaamassa. Mutta siis kai tän nyt tosiaan kestää, kun tietää mikä ihana koti meitä odottaa sitten kun kaikki on valmista. 

Huomenna pitäis siivota täällä oikein tosissaan, koska tiistaina on asuntonäyttö. Toivottavasti olisivat kiinnostuneita tästä niin päästäis vähitellen hieromaan tästäkin kauppoja jonkun kans. Tosin ei mitään ressiä asiasta. Kyllä tämä tästä kaupaksi menee ihan taatusti.

Nyt pitäis hörppästä toi tee ja mennä nukkumaan. Huomenna tiedossa siivouksen lisäksi ihanan rentouttavat lastenvaatekutsut kaverilla. POMPdeLUX-lastenvaatteita. Nettisivujen perusteella aiiiiiivan ihania ja luultavasti ovat sitä myöskin livenä. Odotan innolla. Ja meidän tytöt samaten. 

Loppuun vielä pieni maistiainen meidän uudesta kodista. Värit tosin vähän heitättää kuvassa. Kuva otettu viime sunnuntaina, kun saatiin talon avaimet ja käytiin heti ihmettelemässä ja vietiin koirakin kurkkaamaan tulevaa kotia ekan kerran. Nyt tuolla näyttääkin ihan kaaosmaiselta tällä hetkellä siis. 

Mistä tätä vettä oikein riittää?!?!

Kyllä nyt on oikein kunnolla syksy. Aina vain riittää tota vettä ja on niin synkkää ja pimeää. Otin oikein taskulampun tänään illalla, kun päästin koiran pissalle. Tuntui ettei siellä näe eteensä yhtään. Ja aivan kaatamalla sataa nytkin.

Meillä oli eilen 8v hääpäivä ja samalla myös 17v vuosipäivä. Yhteisiä vuosia on siis jo aika mukavasti kertynyt, vaikka itsellänikin ikää vasta 33vuotta. Esikoinen oli 1v3kk,kun menimme naimisiin. Hain meille eilen työpäivän jälkeen leivokset ja sitten istuimme koko perhe sohvalle syömään niitä ja katselemaan dvd:ltä meidän häitä. Eipä ole pahemmin sitä dvd:tä tässä viime vuosina katseltukaan, mutta oli oikein kiva katsoa sitä taas pitkästä aikaa. Tosin omaa ääntä on aina yhtä kauhea kuunnella. Ihmeellistä piipitystä omasta mielestä.

Maanantaina menin ensimmäisen kerran flunssailun jälkeen taas puntille. Ja oli se hirveää! Kädet vaan tärräs ja tuntui, että kaikki voimat on huvenneet jonnekin. En tehnyt kaikkia sarjoja, kun pelkäsin repiväni itseäni liikaa. Tiistaina menin taas ja se tuntuikin jo vähän paremmalta. Ei vielä ihan normaalin hyvältä, mutta ei nyt ihan siltä kuin olisi turpiinsa saanut. Tai maanantaina oikeastaan tuntui siltä, että pääsisi helpommalla jos vaan ottais joltain turpiinsa. Niin paljon se flunssa vie voimia, vaikka ei edes kuumetta ollut.

Tänään oli vapaapäivä ja suuntasin kuopuksen kanssa aamulla perhekahvilaan. Se on ihan ehdoton juttu, jos vapaa osuu keskiviikolle. Mukava oli taas turista kaikkea hyvien kavereiden kanssa ja nautiskella samalla rauhassa kahvia.

Perhekahvilan jälkeen menin kangaskauppaan etsimään lastenhuoneisiin sopivia verhokankaita. Tytöille löysin parikin vaihtoehtoa aika nopeesti ja juuri sellaisia mitä olin suunnitellutkin. Pojalle taas ei meinannut löytyä mitään ja meinasin jo lähteä pois, mutta sitten silmiini osui kangas mitä olin jo aiemmin katsonut ja yhtäkkiä tajusin, että siinähän se on. Pojan huoneeseen tulee sellainen iso sisustustarra missä on lentopalloilija ja verhokankaan kuviointi luo tietynlaisen illuusion lentopallosta. Mielestäni ainakin. Siinä on palloja kuvioina ja väritys on juuri oikea ja mielestäni pallot näyttävät olevan juuri sopivalla tavalla liikkeessä niin, että se sopii aivan täydellisesti huoneeseen. Tai näin ainakin toivon.

Iltapäivällä istuskelin sohvalla läppärin kanssa ja pyörin netissä ja välillä lueskelin hetken Kaksplussaa ja taisin jopa pikkaisen torkahtaakin siinä. Illalla sain kuitenkin aikaiseksi vielä hiukan siivoiltua ja tein jopa huomiseksi ruokaa valmiiksi. Saa sitten evääksikin huomenna. Kasvisgratiinia kanasuikaleilla. Herkullista, vaikka lapset ei olekaan ihan samaa mieltä.

Nyt vielä kupillinen höyryävän kuumaa teetä ja sitten sänkyyn sen samaisen Kaksplussan kanssa. Hetken jaksaa vielä lukea ennen nukkumaanmenoa.

-Nanne-

Pieniä kesämuisteluita vielä

Kun kerran jäi nuo kesän bloggaukset kovin vähiin niin makustellaanpa kesämuistoja vielä lähinnä kuvien muodossa. Kesäämme mahtui niin monenmoista, mutta jotain saa kerrottua ihan kuvienkin välityksellä. Juhannuksen herkullinen mansikkakakku ja tiukka Trivial Pursuit -matsi, kauniit kesäiset kukat ja herkulliset mansikat, pakastimen tyhjennystä ja keskiaikaisia markkinoita, pieni laivaristeily seisovan pöydän herkkujen kera, kesäiset hauskat letitykset ja lokoisia koiran päiviä, mansikkamaitoa ja Titi Nalle-kakkua... Paljon kaikenlaista. Tässä niistä pieniä otteita.

Tänään on ollutkin oikein todella syksyinen päivä. Aamusta asti satanut vettä ja ollut tosi pimeää. Lokakuu lähestyy selvästi. Meidän vaahtera on kuitenkin vielä melkein kokonaan vihreä. Tänään tilasin Kotivinkin joululehdet. Ne ilmestyy marraskuussa. Kovasti se joulu jo mielessä pyöriikin. En osaa sanoa miten yhdistyy tämä muuttoon liittyvä ihan valtaisa sisustusinnostus ja siihen sekoittuva joulu huuma,mutta ehkä niistä jokin iloinen sekamelska muotoutuu. Ainakin saan sisustuksessa vapaasti käyttää paljon kynttilöitä, lyhtyjä ja valoja. Ihanaa.

Sadepäivän terkuin

Nanne

Lentopallosynttärit sekä muita kuulumisia

Kesä meni kyllä nyt harmittavasti niin, että en saanut aikaiseksi kirjoitella tänne mitään. En keksi mitään tekosyytäkään asialle. Jotenkin se vain aina jäi, vaikka usein on mielessä ollut. Ja kirjoitettavaakin olisi kyllä taatusti piisannut.

Eniten ehkä on harmittanut se, että en Tähkäpää synttäreiden jälkeen edes pojan kaverisynttäreistä tänne mitään laittanut, joten sen asian korjaan nyt tässä heti ensimmäisenä.

Eli 9v poikamme halusi kaverisynttärit lentopallo-teemalla, koska se on hänen rakas harrastuksensa. Netistä ei oikein mitään teemaan sopivaa löytynyt,mutta kovasti koitin jotain soveltaa ja keksiä. Kuvat tietysti taas kertoo enemmän kuin mitkään sanat, joten niihin kuviin siis.

Laitoin pöydälle valkoisen lakanakankaan ja sähkömiehen teipillä tein siihen lentopallokentän rajat. Pingisverkon viritin pöytään niin, että se muistuttaisi lentopalloverkkoa. Asettelin koristeiksi myös tuollaisen normaalia lentopalloa pinemmän pallon sekä jotain pojan palkintoja. Verkkoon kiinnitin paperisen version lentopallosta,joka oli siis myös toiminut pojalla kutsukorttina kavereille.

Pillien koristeet tehtiin samalla idealla kuin kutsukorttikin. Kutsukortissa oli siis pojan nimi ja ikä päällä. Pilleihin laitettiin sitten kaikkien vieraiden nimet ja kiinnitin ne ihan teipillä kiinni pilliin.

Juhlien virallinen siivooja oli sama kuin Tähkäpää synttäreilläkin ja vähintäänkin yhtä ahkerana taas.

Ilma ei tuolloin valitettavasti ollut niin ihana mitä tytön synttäreillä, mutta onneksi tuon ikäiset pojat on niin kovia touhuamaan etteivät ehdi moista murehtia. Vauhtia piisasi siis.

Kaverisynttäreille tuli näperrettyä noita kaikenlaisia juttuja molemmille lapsille niin paljon, että sukulaisille järjestetyt yhteiset synttärit halusin toteuttaa hiukan aikuisempaan makuun. Ja kun teki niin paljon mieli saada oikein perinteistä mansikkakakkua niin valinta oli varsin helppo. Kakku tekikin hyvin kauppansa ja siitä jäi jäljelle vain pieni pala, vaikka se oli 10munan kakku eli varsin suuri. Uutena herkkuna testasin Kinuskikissan sivuilta löytämieni savuporosydänten ohjetta ja ne oli myös todella herkullisia. Suosittelen lämpimästi muillekin.

Loppukesällä näpertelyintokin taas alkoi nostaa päätään ja olen virkannut nyt vähän matoja. Ensimmäisenä valmistui Juhannusruusun ohjeella hiukan isompi matto ja sitten vielä vessanmatto isoäidinneliönä. Kolmas matto on tällä hetkellä kesken, mutta valmiista matoista kuvia kuitenkin.

Ja mikä onkaan se suurin syy tähän innostukseen virkata mattoja... No sehän on se, että me löysimme vihdoinkin sen unelmiemme uuden kodin. Kyllä sitä sitten haettiinkin ja olin jo ihan epätoivoinen sen löytymisen suhteen. Alue mistä haimme oli niin rajallinen, jotta lasten koulu ei vaihdu ja keskustankin pitää säilyä kävely/pyöräilymatkan etäisyydellä. Ehtoja siis piisasi ja ehdokkaita ei niinkään.

Eräänä sunnuntai-iltana sain kuitenkin kaverilta viestin, että meidän läheltä on myynnissä yksi mahdollisesti sopiva talo. Se ei kuitenkaan ollut tulossa julkiseen myyntiin niin en ollut sellaista itse voinut mistään löytää. Laitoin myyjälle samantein viestiä asiasta ja kahden päivän päästä pääsimme katsomaan. Olen aina sanonut, että sitten kun se oikea koti tulee kohdalle niin sen kyllä tietää. Ja se todellakin pitää paikkansa. Kun astuin sisään taloon niin piti ihan huulta purra. Olisin voinut hyppiä ja kiljua riemusta. Tiesin, että se on tässä! Me löysimme sen! Uuden ihanan kodin meille. Koitin sitten pitää pokkani, kun kiertelimme taloa ja katsoimme paikkoja. Oikeasti teki mieli vain kiljua onnesta,mutta sain hillittyä itseni. Heti kun tuli ensimmäinen tilaisuus niin kuiskasin miehelle, että "sehän on tässä nyt" johon mies vastasi jotain myöntävää. Ilmoitimme heti halukkuudestamme tehdä kaupat. Pari päivää meni ja homma oli selvä. Kuntotarkastuksen jälkeen tehtiin kauppakirjat ja nyt meillä on uusi koti. Tai siis kaksi. Mehän emme olleet ehtineet laittaa edes myyntiin tätä vanhaa. Mutta toivotaan, että pian löytyy sillekin ostaja. Ei jakseta stressata siitä nyt.

Lokakuun eka päivä saamme avaimet ja sitten aloitetaan tekemään pesuhuone/sauna/kodinhoitohuoneen remppaa ja lisäksi tietty jotain tapettien vaihtoa jne pientä fiksausta. Kuntotarkastuksessa kaikki oli hyvin,mutta haluamme silti vähän uudistaa pesuhuonetiloja. Se on helpointa nyt, kun emme vielä asu siellä. Mutta toivottavasti loka-marraskuun vaihteessa pääsisimme jo muuttamaan.

Sisustusinto on valtava. Kaikenlaista olen jo shoppaillutkin ja monenlaista on mielessä. Ei millään malttaisi odottaa, että pääsee oikein kunnolla toteuttamaan itseään uuteen kotiin. Mutta viikon päästä saadaan siis jo avaimet ja siitä se sitten lähtee.

Syksyisiä istutuksia tein hiukan niin, että pystyn siirtämään ne tuonne uuteen paikkaan. Joka on muuten noin kahdensadan metrin päässä tästä vanhasta. Meillä ei muutu kuin talon numero. Eli löytyi kyllä sitten lopulta todella läheltä se uusi koti.

Tässä näitä istutuksia hiukan. Kaikista en ottanut kuvaa, mutta laitan mahdollisesti lisäkuvia jahka saan ne paikoilleen sinne uuteen kotiin.

Löysin lasten vanhat rikki menneet kottikärryt pannuhuoneesta ja ne saivat nyt siis uuden elämän päätymällä somisteeksi istutuksiini. Tuli minusta ihan hauskat ja ne on ainakin helppo tuosta siirtää uuteen paikkaan.

Treenien suhteen kesä meni hyvin. Punttisalilla tuli vietettyä aikaa oikein reippaasti. Nyt on mennyt reilu viikko sairastellessa flunssaa. Kuumetta ei ole ollut, mutta nuhaa sitten senkin edestä. Onneksi se pahin piikki kesti vain pari päivää, mutta sellainen veltto olo on pysynyt eli en ole uskaltautunut ryhmätunneille enkä salillekaan. Toivottavasti ensi viikolla jo pääsisin. Tämä alkaa tympimään. Ja tänään huomasin vielä, että paino on tippunut tämän treenitauon aikana jo 2,5kiloa, vaikka ainoa muutos on siis se, että en ole päässyt salille ja tunneille. Syönyt ja herkutellut olen mielesäni ihan normaaliin tahtiin. Ihan hullua, mutta ne pari kiloa tulee varmaan nopsaan takaisin heti kun treenit taas käynnistyy kunnolla.

Nyt olen tyytyväinen, kun sain naputeltua tänne lopultakin näitä kuulumisia. Paljon on kuitenkin tapahtunut, kun löydettiin toi uusi koti. Siitä varmasti riittää juttua kyllä syksyn mittaan.

Ja toivottavasti tämä blogger nyt keskittää nämä minun kuvani. Sen kanssa on ollut siis ongelmaa jo aiemmin ja se ärrrrrrsyttää suunnattomasti. Jos joku osaa neuvoa miten saan ne kuvat keskitettyä uudelleen niin otan mielelläni vastaan neuvoja.

Syksyisin terkuin

Nanne

Blogin kirjoittelu ollut tauolla

Ajattelin, että pitää edes joku merkintä saada tänne aikaiseksi. Ollut jotenkin niin paljon kaikkea ettei ole sitte tullut tänne naputeltua mitään. Ja nyt paukahti vielä toi kotiläppäri niin en saa tänne nyt mitään kuvia ennen kuin mies menee töihin ja onkii ne kuvat tuolta tsipanneesta koneesta pihalle. Onneksi sentään oin käytössä tämä miehen työläppäri.

Itse olen tänään viettänyt löhöilypäivää ihan pakon edessä. Toissailtana kurkku muuttui yhtäkkiä karheaksi ja ääni alkoi pihistä. Pari päivää meni niin,mutta viime yönä oli kipeämpikin olo. Kuumetta ei ole ollut,mutta aamulla oli pää kipeä ja yskiessä tuli limaa kurkkuun. Yök! Buranalla olo muuttui kuitenkin paremmaksi ja nyt on ihan ok. Olen kuitenkin ottanut iisisti, koska huomenna pitäisi mennä taas ripsipidennyskoulutukseen ja toivon mukaan sitten olisi olokin jo parempi. Punttisalistakin ollut siis pari välipäivää nyt pakon edessä.

Viime viikolle sain mahtumaan kokonaista viisi punttipäivää ja olisi hienoa ollut saada tälle viikolle sama, mutta nyt valitettavasti tämä tauti esti sen. Kolme kertaa ehdin kuitenkin tälläkin viikolla käydä. Taas olen saanut hiukan lisättyä painoja eli kehitystä tapahtuu.

Blogiin on luvassa paljon uusia kuvia jahka vain saan ne tuolta taas käyttööni ja ladattua tänne. Pitäisi myös perehtyä tuohon kuvajuttuun, jotta saan ne kuvat taas keskitettyä ettei ne roiku tuolla vasemmassa laidassa. Pojan kaverisynttärikuvat ja sukulaissynttärikuvatkin on tänne vallan laittamatta. Ja tietysti muitakin kivoja kesäkuvia on luvassa ja kakkukoristeitakin on tullu askaroitua.

Syksyn tullen mulla on aina erityisen kova käsitöiden tekovietti ja nyt huomaan, että se nostaa taas päätään. Vielä en ole ehtinyt mitään tekemään, mutta olen jo kovasti katsellut ohjeita ja varmasti kunnon inspiraatio iskee jahka Novitalta tulee syksyn lehti. Jostain syystä syksy ja alkutalvi on mulla sitä aikaa, kun syntyy eniten käsitöitä. Pimenevät syysillat, syyssateet ja lukuisat kynttilät ympärillä saavat minut tarttumaan puikkoihin ja koukkuihin.

Mutta vielä ei kuitenkaan ole syksy vaan nautitaan kesästä siitäkin huolimatta, että kelit ei välttämättä joka hetki ole ihan niin kesäiset kuin itse toivoisi.

Kauniita kesäpäiviä toivoen

Nanne

Tähkäpää synttärit

Keskimmäisen 7v synttäreitä on tänään juhlittu ja teemana siis Tähkäpää. Kakun korvikkeeksi tein muffinsit ja muutenkin koitin päästä tarjoilujen suhteen mahdollisimman vähällä. Koristeluun yritin hiukan panostaa. Kuvat puhukoot taas puolestaan.

Tilasin Disney Storesta tytölle lahjaksi Tähkäpää-puvun, peruukin ja tiaran. Ne olivat likimain täydelliset.



Kutsut askarreltiin tytön kanssa yhdessä.



Herkkuja ja koristeluja.





Näitä julisteita oli siellä täällä.



Lyhdyt ripustin ihan ompelulangalla verhotangosta roikkumaan.



Ulko-ovelta löytyi letti ja juliste.



Pelattiin "aasinhäntää"



Juhlien virallinen siivoja oli valppaana koko ajan.



Lopuksi mentiin leikkikentälle "onkimaan" Tähkäpään letillä. Poika oli apuna ja huuteli tytöille, että "Tähkäpää - laske hiuksesi alas" ja hauskasti hoksasi yhdessä kohtaa, kun tytöillä kesti ja huusi "En minä täällä ainakaan nuorru!". Poikakin siis katsonut siskojensa kanssa elokuvaa, kun sieltä repliikit tuli niin sujuvasti. Kaverilahjoja en ole ennen harrastanut, mutta nyt se tavallaan sopi tähän niin hyvin, että päätin tehdä poikkeuksen. Pusseista löytyi kaksi prinsessasuklaata, tatuointi ja kaksi Tähkäpää-värityskuvaa.



Hauskaa oli ja vaikka lapsia oli yhteensä 15 niin ihmeen rauhallista. Piti ihan hämmästellä miten hiljakseen olivat. Ja etukäteen pelkäsin vähän, että koiraparka ressaantuu, mutta luovikin seassa tyytyväisenä ja kävi välillä tarkastamassa, että onko jotain herkkuja tipahdellut pöydän alle.

Netistä löytyi paljon kaikenlaisia kivoja aiheeseen liittyviä juttuja. Suomeksi haettuna vähemmän, mutta kun laittoi googleen vaikkapa rapunzel birthday party niin jo alkoi löytyä vaikka ja mitä.

Viikon päästä onkin luvassa esikoisen kaverisynttärit. Veikkaan, että 11 poikaa ei ole yhtä hiljaisia ja rauhallisia mitä tytöt tänään. Toivottavasti on lämmin päivä.

-Nanne-