Mistä tätä vettä oikein riittää?!?!

Kyllä nyt on oikein kunnolla syksy. Aina vain riittää tota vettä ja on niin synkkää ja pimeää. Otin oikein taskulampun tänään illalla, kun päästin koiran pissalle. Tuntui ettei siellä näe eteensä yhtään. Ja aivan kaatamalla sataa nytkin.

Meillä oli eilen 8v hääpäivä ja samalla myös 17v vuosipäivä. Yhteisiä vuosia on siis jo aika mukavasti kertynyt, vaikka itsellänikin ikää vasta 33vuotta. Esikoinen oli 1v3kk,kun menimme naimisiin. Hain meille eilen työpäivän jälkeen leivokset ja sitten istuimme koko perhe sohvalle syömään niitä ja katselemaan dvd:ltä meidän häitä. Eipä ole pahemmin sitä dvd:tä tässä viime vuosina katseltukaan, mutta oli oikein kiva katsoa sitä taas pitkästä aikaa. Tosin omaa ääntä on aina yhtä kauhea kuunnella. Ihmeellistä piipitystä omasta mielestä.

Maanantaina menin ensimmäisen kerran flunssailun jälkeen taas puntille. Ja oli se hirveää! Kädet vaan tärräs ja tuntui, että kaikki voimat on huvenneet jonnekin. En tehnyt kaikkia sarjoja, kun pelkäsin repiväni itseäni liikaa. Tiistaina menin taas ja se tuntuikin jo vähän paremmalta. Ei vielä ihan normaalin hyvältä, mutta ei nyt ihan siltä kuin olisi turpiinsa saanut. Tai maanantaina oikeastaan tuntui siltä, että pääsisi helpommalla jos vaan ottais joltain turpiinsa. Niin paljon se flunssa vie voimia, vaikka ei edes kuumetta ollut.

Tänään oli vapaapäivä ja suuntasin kuopuksen kanssa aamulla perhekahvilaan. Se on ihan ehdoton juttu, jos vapaa osuu keskiviikolle. Mukava oli taas turista kaikkea hyvien kavereiden kanssa ja nautiskella samalla rauhassa kahvia.

Perhekahvilan jälkeen menin kangaskauppaan etsimään lastenhuoneisiin sopivia verhokankaita. Tytöille löysin parikin vaihtoehtoa aika nopeesti ja juuri sellaisia mitä olin suunnitellutkin. Pojalle taas ei meinannut löytyä mitään ja meinasin jo lähteä pois, mutta sitten silmiini osui kangas mitä olin jo aiemmin katsonut ja yhtäkkiä tajusin, että siinähän se on. Pojan huoneeseen tulee sellainen iso sisustustarra missä on lentopalloilija ja verhokankaan kuviointi luo tietynlaisen illuusion lentopallosta. Mielestäni ainakin. Siinä on palloja kuvioina ja väritys on juuri oikea ja mielestäni pallot näyttävät olevan juuri sopivalla tavalla liikkeessä niin, että se sopii aivan täydellisesti huoneeseen. Tai näin ainakin toivon.

Iltapäivällä istuskelin sohvalla läppärin kanssa ja pyörin netissä ja välillä lueskelin hetken Kaksplussaa ja taisin jopa pikkaisen torkahtaakin siinä. Illalla sain kuitenkin aikaiseksi vielä hiukan siivoiltua ja tein jopa huomiseksi ruokaa valmiiksi. Saa sitten evääksikin huomenna. Kasvisgratiinia kanasuikaleilla. Herkullista, vaikka lapset ei olekaan ihan samaa mieltä.

Nyt vielä kupillinen höyryävän kuumaa teetä ja sitten sänkyyn sen samaisen Kaksplussan kanssa. Hetken jaksaa vielä lukea ennen nukkumaanmenoa.

-Nanne-

Pieniä kesämuisteluita vielä

Kun kerran jäi nuo kesän bloggaukset kovin vähiin niin makustellaanpa kesämuistoja vielä lähinnä kuvien muodossa. Kesäämme mahtui niin monenmoista, mutta jotain saa kerrottua ihan kuvienkin välityksellä. Juhannuksen herkullinen mansikkakakku ja tiukka Trivial Pursuit -matsi, kauniit kesäiset kukat ja herkulliset mansikat, pakastimen tyhjennystä ja keskiaikaisia markkinoita, pieni laivaristeily seisovan pöydän herkkujen kera, kesäiset hauskat letitykset ja lokoisia koiran päiviä, mansikkamaitoa ja Titi Nalle-kakkua... Paljon kaikenlaista. Tässä niistä pieniä otteita.

Tänään on ollutkin oikein todella syksyinen päivä. Aamusta asti satanut vettä ja ollut tosi pimeää. Lokakuu lähestyy selvästi. Meidän vaahtera on kuitenkin vielä melkein kokonaan vihreä. Tänään tilasin Kotivinkin joululehdet. Ne ilmestyy marraskuussa. Kovasti se joulu jo mielessä pyöriikin. En osaa sanoa miten yhdistyy tämä muuttoon liittyvä ihan valtaisa sisustusinnostus ja siihen sekoittuva joulu huuma,mutta ehkä niistä jokin iloinen sekamelska muotoutuu. Ainakin saan sisustuksessa vapaasti käyttää paljon kynttilöitä, lyhtyjä ja valoja. Ihanaa.

Sadepäivän terkuin

Nanne

Lentopallosynttärit sekä muita kuulumisia

Kesä meni kyllä nyt harmittavasti niin, että en saanut aikaiseksi kirjoitella tänne mitään. En keksi mitään tekosyytäkään asialle. Jotenkin se vain aina jäi, vaikka usein on mielessä ollut. Ja kirjoitettavaakin olisi kyllä taatusti piisannut.

Eniten ehkä on harmittanut se, että en Tähkäpää synttäreiden jälkeen edes pojan kaverisynttäreistä tänne mitään laittanut, joten sen asian korjaan nyt tässä heti ensimmäisenä.

Eli 9v poikamme halusi kaverisynttärit lentopallo-teemalla, koska se on hänen rakas harrastuksensa. Netistä ei oikein mitään teemaan sopivaa löytynyt,mutta kovasti koitin jotain soveltaa ja keksiä. Kuvat tietysti taas kertoo enemmän kuin mitkään sanat, joten niihin kuviin siis.

Laitoin pöydälle valkoisen lakanakankaan ja sähkömiehen teipillä tein siihen lentopallokentän rajat. Pingisverkon viritin pöytään niin, että se muistuttaisi lentopalloverkkoa. Asettelin koristeiksi myös tuollaisen normaalia lentopalloa pinemmän pallon sekä jotain pojan palkintoja. Verkkoon kiinnitin paperisen version lentopallosta,joka oli siis myös toiminut pojalla kutsukorttina kavereille.

Pillien koristeet tehtiin samalla idealla kuin kutsukorttikin. Kutsukortissa oli siis pojan nimi ja ikä päällä. Pilleihin laitettiin sitten kaikkien vieraiden nimet ja kiinnitin ne ihan teipillä kiinni pilliin.

Juhlien virallinen siivooja oli sama kuin Tähkäpää synttäreilläkin ja vähintäänkin yhtä ahkerana taas.

Ilma ei tuolloin valitettavasti ollut niin ihana mitä tytön synttäreillä, mutta onneksi tuon ikäiset pojat on niin kovia touhuamaan etteivät ehdi moista murehtia. Vauhtia piisasi siis.

Kaverisynttäreille tuli näperrettyä noita kaikenlaisia juttuja molemmille lapsille niin paljon, että sukulaisille järjestetyt yhteiset synttärit halusin toteuttaa hiukan aikuisempaan makuun. Ja kun teki niin paljon mieli saada oikein perinteistä mansikkakakkua niin valinta oli varsin helppo. Kakku tekikin hyvin kauppansa ja siitä jäi jäljelle vain pieni pala, vaikka se oli 10munan kakku eli varsin suuri. Uutena herkkuna testasin Kinuskikissan sivuilta löytämieni savuporosydänten ohjetta ja ne oli myös todella herkullisia. Suosittelen lämpimästi muillekin.

Loppukesällä näpertelyintokin taas alkoi nostaa päätään ja olen virkannut nyt vähän matoja. Ensimmäisenä valmistui Juhannusruusun ohjeella hiukan isompi matto ja sitten vielä vessanmatto isoäidinneliönä. Kolmas matto on tällä hetkellä kesken, mutta valmiista matoista kuvia kuitenkin.

Ja mikä onkaan se suurin syy tähän innostukseen virkata mattoja... No sehän on se, että me löysimme vihdoinkin sen unelmiemme uuden kodin. Kyllä sitä sitten haettiinkin ja olin jo ihan epätoivoinen sen löytymisen suhteen. Alue mistä haimme oli niin rajallinen, jotta lasten koulu ei vaihdu ja keskustankin pitää säilyä kävely/pyöräilymatkan etäisyydellä. Ehtoja siis piisasi ja ehdokkaita ei niinkään.

Eräänä sunnuntai-iltana sain kuitenkin kaverilta viestin, että meidän läheltä on myynnissä yksi mahdollisesti sopiva talo. Se ei kuitenkaan ollut tulossa julkiseen myyntiin niin en ollut sellaista itse voinut mistään löytää. Laitoin myyjälle samantein viestiä asiasta ja kahden päivän päästä pääsimme katsomaan. Olen aina sanonut, että sitten kun se oikea koti tulee kohdalle niin sen kyllä tietää. Ja se todellakin pitää paikkansa. Kun astuin sisään taloon niin piti ihan huulta purra. Olisin voinut hyppiä ja kiljua riemusta. Tiesin, että se on tässä! Me löysimme sen! Uuden ihanan kodin meille. Koitin sitten pitää pokkani, kun kiertelimme taloa ja katsoimme paikkoja. Oikeasti teki mieli vain kiljua onnesta,mutta sain hillittyä itseni. Heti kun tuli ensimmäinen tilaisuus niin kuiskasin miehelle, että "sehän on tässä nyt" johon mies vastasi jotain myöntävää. Ilmoitimme heti halukkuudestamme tehdä kaupat. Pari päivää meni ja homma oli selvä. Kuntotarkastuksen jälkeen tehtiin kauppakirjat ja nyt meillä on uusi koti. Tai siis kaksi. Mehän emme olleet ehtineet laittaa edes myyntiin tätä vanhaa. Mutta toivotaan, että pian löytyy sillekin ostaja. Ei jakseta stressata siitä nyt.

Lokakuun eka päivä saamme avaimet ja sitten aloitetaan tekemään pesuhuone/sauna/kodinhoitohuoneen remppaa ja lisäksi tietty jotain tapettien vaihtoa jne pientä fiksausta. Kuntotarkastuksessa kaikki oli hyvin,mutta haluamme silti vähän uudistaa pesuhuonetiloja. Se on helpointa nyt, kun emme vielä asu siellä. Mutta toivottavasti loka-marraskuun vaihteessa pääsisimme jo muuttamaan.

Sisustusinto on valtava. Kaikenlaista olen jo shoppaillutkin ja monenlaista on mielessä. Ei millään malttaisi odottaa, että pääsee oikein kunnolla toteuttamaan itseään uuteen kotiin. Mutta viikon päästä saadaan siis jo avaimet ja siitä se sitten lähtee.

Syksyisiä istutuksia tein hiukan niin, että pystyn siirtämään ne tuonne uuteen paikkaan. Joka on muuten noin kahdensadan metrin päässä tästä vanhasta. Meillä ei muutu kuin talon numero. Eli löytyi kyllä sitten lopulta todella läheltä se uusi koti.

Tässä näitä istutuksia hiukan. Kaikista en ottanut kuvaa, mutta laitan mahdollisesti lisäkuvia jahka saan ne paikoilleen sinne uuteen kotiin.

Löysin lasten vanhat rikki menneet kottikärryt pannuhuoneesta ja ne saivat nyt siis uuden elämän päätymällä somisteeksi istutuksiini. Tuli minusta ihan hauskat ja ne on ainakin helppo tuosta siirtää uuteen paikkaan.

Treenien suhteen kesä meni hyvin. Punttisalilla tuli vietettyä aikaa oikein reippaasti. Nyt on mennyt reilu viikko sairastellessa flunssaa. Kuumetta ei ole ollut, mutta nuhaa sitten senkin edestä. Onneksi se pahin piikki kesti vain pari päivää, mutta sellainen veltto olo on pysynyt eli en ole uskaltautunut ryhmätunneille enkä salillekaan. Toivottavasti ensi viikolla jo pääsisin. Tämä alkaa tympimään. Ja tänään huomasin vielä, että paino on tippunut tämän treenitauon aikana jo 2,5kiloa, vaikka ainoa muutos on siis se, että en ole päässyt salille ja tunneille. Syönyt ja herkutellut olen mielesäni ihan normaaliin tahtiin. Ihan hullua, mutta ne pari kiloa tulee varmaan nopsaan takaisin heti kun treenit taas käynnistyy kunnolla.

Nyt olen tyytyväinen, kun sain naputeltua tänne lopultakin näitä kuulumisia. Paljon on kuitenkin tapahtunut, kun löydettiin toi uusi koti. Siitä varmasti riittää juttua kyllä syksyn mittaan.

Ja toivottavasti tämä blogger nyt keskittää nämä minun kuvani. Sen kanssa on ollut siis ongelmaa jo aiemmin ja se ärrrrrrsyttää suunnattomasti. Jos joku osaa neuvoa miten saan ne kuvat keskitettyä uudelleen niin otan mielelläni vastaan neuvoja.

Syksyisin terkuin

Nanne