Tähkäpää synttärit

Keskimmäisen 7v synttäreitä on tänään juhlittu ja teemana siis Tähkäpää. Kakun korvikkeeksi tein muffinsit ja muutenkin koitin päästä tarjoilujen suhteen mahdollisimman vähällä. Koristeluun yritin hiukan panostaa. Kuvat puhukoot taas puolestaan.

Tilasin Disney Storesta tytölle lahjaksi Tähkäpää-puvun, peruukin ja tiaran. Ne olivat likimain täydelliset.



Kutsut askarreltiin tytön kanssa yhdessä.



Herkkuja ja koristeluja.





Näitä julisteita oli siellä täällä.



Lyhdyt ripustin ihan ompelulangalla verhotangosta roikkumaan.



Ulko-ovelta löytyi letti ja juliste.



Pelattiin "aasinhäntää"



Juhlien virallinen siivoja oli valppaana koko ajan.



Lopuksi mentiin leikkikentälle "onkimaan" Tähkäpään letillä. Poika oli apuna ja huuteli tytöille, että "Tähkäpää - laske hiuksesi alas" ja hauskasti hoksasi yhdessä kohtaa, kun tytöillä kesti ja huusi "En minä täällä ainakaan nuorru!". Poikakin siis katsonut siskojensa kanssa elokuvaa, kun sieltä repliikit tuli niin sujuvasti. Kaverilahjoja en ole ennen harrastanut, mutta nyt se tavallaan sopi tähän niin hyvin, että päätin tehdä poikkeuksen. Pusseista löytyi kaksi prinsessasuklaata, tatuointi ja kaksi Tähkäpää-värityskuvaa.



Hauskaa oli ja vaikka lapsia oli yhteensä 15 niin ihmeen rauhallista. Piti ihan hämmästellä miten hiljakseen olivat. Ja etukäteen pelkäsin vähän, että koiraparka ressaantuu, mutta luovikin seassa tyytyväisenä ja kävi välillä tarkastamassa, että onko jotain herkkuja tipahdellut pöydän alle.

Netistä löytyi paljon kaikenlaisia kivoja aiheeseen liittyviä juttuja. Suomeksi haettuna vähemmän, mutta kun laittoi googleen vaikkapa rapunzel birthday party niin jo alkoi löytyä vaikka ja mitä.

Viikon päästä onkin luvassa esikoisen kaverisynttärit. Veikkaan, että 11 poikaa ei ole yhtä hiljaisia ja rauhallisia mitä tytöt tänään. Toivottavasti on lämmin päivä.

-Nanne-

Eläinlääkärissä käyty

Piti vielä edellisen postauksen jäljiltä päivitellä lisää näitä Pepin kuulumisia. Niin paljon ainakin itse taas onnistuin hermoilemaan tätä asiaa. Kuuluu luonteeseeni vaan valitettavasti. Ja kun esikoinen on samanlainen stressipilleri niin on suorastaan koomista miten yritän vakuuttaa hymyillen esikoiselle ettei ole mitään huolta ja silti se huoli kalvaa kuitenkin omaa sydäntä. Mutta sitä ei voi näyttää lapselle tietysti.

Mutta aamulla siis ylös ja soitin eläinlääkärille ja ilmoitin, että tulisimme puoli yhdentoista aikaan, kun aamuvastaanotto loppuu. Eli ei tarvi jonotella, kun mulla oli kuitenkin noi kaksi neitiä mukanani.

Päästiin sisälle liki samantein ja näytin ell missä heiluva hammas on ja pidin omaa sormeani koiran suussa niin, että se puri siihen ja yhdessä sekunnissa ell nappasi hampaan irti. Ei puudutusta eikä mitään. Eikä mullekaan tullut sormeen kuin pieni vaalea jälki ja pysyipä koiran suu sopivasti raollaan niin, että se heiluva hammas näkyi ja siitä sai pihdeillä otteen.

Sitten vielä kuunneltiin sydäntä ja se kuulosti oikein hyvältä! Puolitoista vuotta sitten marraskuussa ell totesi siinä olevan ihan lievää takaisinvirtausta, mutta se ei ole siitä pahentunut. Koira on niin rauhallinen eikä rasita itseään kohnottamisella ja juoksemisella, että oletan senkin pitävän sydämen hyvässä kunnossa. Ei rasitu liikaa. Ja anaalirauhaset käskin myös tyhjentää. Niissä sitä tököttiä piisasikin. 4v katseli silmät lautasina vieressä ja en osaa edes ajatella mitä mahtoi tyttö miettiä päässään.

Illalla vielä vein koiran pesulle, kun se anaalien tyhjentäminen on niin sottaista puuhaa ja koira oli muutenkin jo pesun tarpeessa. Illalla sitten köllöteltiin kuivauksen jälkeen peittoihin kääriytyneenä sohvalla. Nyt on hyvä olla. <3

-Nanne-

ps. Harmillinen ongelma muuten ilmennyt nyt tässä bloggerissa, kun ei enää keskitä lataamiani kuvia vaan heittää ne väkisin vasempaan laitaan. Kokeilin muuttaa oikeaan niin sinne kyllä siirsi, mutta keskelle ei mene.. Missäköhän vika.

Pepin kuulumisia

Vaihteeksi vähän meidän hauvavauvan kuulumisiakin. Pepillähän ei enää kauheasti hampaita ole jäljellä ja niistäkään vähistä ei enää ole hammaskiveä uskallettu lähteä poistamaan nukutuksessa joten syötän sille aina säännöllisen epäsäännöllisesti antibioottikuurin ientulehduksiin. Tässä yhtenä päivänä taas päätin, että pitää ottaa kuuri kun maaliskuussa viimeksi syöty. Soitin eilen aamulla tutulle eläinlääkärille, joka tietää koiran ja sovin hänen kanssaan puhelinreseptistä. Ell oli kuitenkin unohtanut soittaa apteekkiin ja tänään aamulla rimpautin hänelle uudelleen. Positiivinen yllätys tuli apteekissa myöhemmin päivällä, kun totesin ettei ell ollut ottanut omaa palkkiotaan unohduksensa takia ollenkaan. Sehän on jotain 8euroa tai vähän reilu, mutta nyt maksoin vain antibiootin hinnan. Ihan kiva yllätys, että huomioi noin oman unohduksensa.

Eilen illalla tutkailin Pepin suutakin taas kerran ja huomasin, että siellä on yksi pieni alahammas alkanut heilua. Tai siis ei vain heilua vaan mielestäni se on kiinni enää vain juuri ja juuri. Soittelin kasvattajallekin ja hän sanoi, että ell varmaan vain nyppäsee sen irti ellei se itekseen lähde. Aamulla puhelimessa mainitsin sitten tuosta ja ell sanoi, että se kannattaa kyllä poistattaa, mutta ei sillä mahdoton kiire ole. Sovin kuitenkin, että jos ensi viikolla menisin käymään, kun on antibiootitkin ehtinyt jo alkaa vaikuttaa. Pitää vielä maanantaina soitella asiasta. Onneksi hammas ei näytä vaivaavan koiraa sinänsä eikä haittaa syömistä eikä kuolan mukana tullut verta sormiini, kun äsken annoin antibiootin.

Lisäksi Pepillä on vasemmalla ylhäällä ihan taaimman hampaan vieressä ikenen liikakasvua. Jestas mitä kaikkea sitä voikaan koirillakin olla. Mutta on kuulemma erittäin yleistä vanhoilla koirilla (voi tulla nuoremmillekin kyllä) ja tämän minulle siis kertoi sekä kasvattaja että ell. Niin ja tietysti google. Sitä voidaan poistaa polttamalla, jos se alkaa haitata, mutta kasvaa luultavasti aina takaisin. Sitä en tiedä miten nopeasti. Ell ei kuitenkaan nähnyt nyt kertomani perusteella tarvetta lähteä sitä poistelemaan ja se on kyllä pysynyt tuollaisena samanmoisena jo suunnilleen helmikuusta jolloin sen huomasin. Ja sitä en tiedä miten pitkään se on sitä ennen suussa majaillut.

Kaikkia harmillisia ihme juttuja tosiaan, mutta toivottavasti nämä on vain pikkuharmeja eikä mitään isompia juttuja ole luvassa. Aina sitä on niin kovin huolissaan, kun tuolla pienellä karvakaverilla on jotain ja se vaivaa mieltä. Nyt kuitenkin syödään taas tuo antibioottikuuri ja piimaa kyytipojaksi ettei menisi maha sekaisin. Onneksi Pepi tykkää piimästä ja lipsuttaa sitä mielellään lautaselta. Ja sen jälkeen tietty pitää kuono putsata olohuoneen ryijymattoon - kuinkas muutenkaan.

Hiukan pitää kakkujuttuakin laittaa, kun unohdin aiemmin. Eli viikko sitten tein veljelleni tälläisen pienen valmistujaiskakun. Juhlittiin ihan vain omalla porukalla eli paikalla ei ollut paljoa väkeä ja päädyttiin siihen ettei oikein kermakakkua ole järkevää tehdä. Eikä mulla kyllä olisi ollut aikaakaan tehdä tämän kummempaa. Valkosuklaa-daim kakku ja päällä asiaan kuuluva pikaisesti väsätty koriste. Koristeessa kaikenlisäksi ilmeisestikin kirjoitusvirhe. Päätin lopulta luottaa niinkin hyvään lähteeseen kuin google kääntäjä, mutta edes keskustelupalstalla ei päästy yhteisymmärrykseen siitä mikä olisi ollut oikea tapa ilmaista asia. Kaikki paikalla olleet kuitenkin heti hoksasivat mitä siinä tarkoitetaan ja se lienee pääasia kuitenkin eikä se, että onko teksti kieliopillisesti täysin oikein. Kakku oli herkkua. Kuva hieman huono.




Tälläisiä kuulumisia tällä kertaa. Nyt pitäisi vähitellen hipsiä nukkumaan. Huomenna on vielä työpäivä ja sitten alkaaaaaa LOMA!!!! Elämäni eka palkallinen kesäloma! Jihuu! (Aiemmin ollut yrittäjänä ja tietty kuusi vuotta lasten kanssa kotona "lomalla"). Nyt on vatsa täynnä markkinoilta ostettua metrilakua niin on hyvä painua hammaspesun kautta nukkumaan.

-Nanne-

Tankotanssin starttikurssi käytynä

Ja oli huisin hauskaa! Ei todellakaan helppoa, mutta toisaalta sekin on tekniikkalaji eli kun "se jokin" menee kohdilleen niin alkaa varmasti helpottua. Sen huomasi jo pienesti tuolla aloitustunnillakin, että niitä oivalluksia alkoi sieltä tulla ja homma helpottua.

Ohjaajakin oli harrastanut lajia vasta 1,5vuotta eli sekin kertoo jo siitä, että kyllä senkin homman vaan voi oppia vaikkei se siltä ehkä tunnu, kun ekan kerran hyppää tangon ympärille. Vaatii uskoa itseen, käsilihaksiin ja siihen, että homma hoituu eikä vaan löydä itseään lattialta polvet kolhittuina.

Lopuksi kokeiltiin hiukan seisomista ja istumista tangolla niin, että irrotettiin hetkeksi kädetkin. Ja voi pojat, että reisinahkat venyi. Ei tuntunut muuten välttämättä hyvältä. Ohjaaja kuitenkin vakuutteli, että iho tottuu siihen melko nopeasti eikä se sitten enää tunnu "yhtään miltään". Ja tämän hän tietysti kertoi niin, että seisoi koko ajan siellä tangolla pitämättä käsillä kiinni.

Tämä aloitustunti kesti kaksi tuntia ja suunnilleen puolentoistatunnin jälkeen alkoi käsissä olla sen verran veltto olo,että ei enää meinannut uskaltaa luottaa siihen että voimat riittää pitämään. Ehkäpä siis ne tunnin mittaiset tunnit on parhaimpia, kun jaksaa vetää täysillä. Eikä mullakaan noi käsilihakset nyt varmaan huonoimmasta päästä ole punttitreenien ansiosta niin ei se siitäkään ollut kiinni etteikö olisi käsissä yhtään voimaa.

Tunnista jäi hirveä nälkä oppia lisää ja päästä pian uudelleen. Pari päivää tuijottelin netissäkin tankoja, mutta toistaiseksi pidättäydyn hosumasta enkä vielä tilaa omaa kotiin. Pitäisi päästä käymään useammalla tunnilla, jotta voin olla varma siitä, että riittää intoa harjoitella kotonakin.

Eikä mustelmiakaan tullut ihan niin paljon mitä kuvittelin. Mulle kun tulee niitä aika herkästi.

Jos siis kiinnostaa niin kannattaa mennä kokeilemaan!

-Nanne-

Ei mitään järkevää

Kyllä maistui uni tänään. Heräsin vasta puoli kahdeltatoista! Tai olin tietysti herännyt sitä ennenkin muutamaan otteeseen,mutta unta piisasi sinne asti. Ja laiskotti senkin jälkeen. Istuin koneella juomassa "aamukahviani" enkä meinannut saada aloitettua mitään. Ei onneksi niin kauheasti tarvinnutkaan.

Ruuanlaittoon pääsin lopulta ja tein vieläpä oikein jälkiruokaherkkuakin tällä kertaa. Uusimmassa Kotivinkissä oli ohje miten maitojauheesta saa tehtyä uunijuustoa ja sitä piti päästä kokeilemaan, kun maitojauhettakin sattumalta oli valmiina kaapissa. Ja hyväähän tämä oli. Lapset tykkäsi myös kovasti ja nuorimmainen kauhoi pelkkää uunijuustoa ilman marjoja ison satsin.

Kokeilkaa ihmeessä muutkin! Tässä ohje:

6dl vettä
4 dl maitojauhetta
2 kananmunaa

Maustetaan ripauksella suolaa tai 2rkl vanijljasokeria ja 3rkl sokeria. Kaada uunivuokaan ja paista 150 asteessa 45min. Meillä tehtiin tänään siis tuota sokerisempaa versiota. Pitää seuraavaksi koittaa miltä maistuu suolaisempi versio.

Illalla menin vielä salille ja kyllä oli taas tehokasta. Pian pitäisi hankkia uusi saliohjelmakin niin saa vähän vaihtelua siihen puuhaan.

Vielä tuore kuva meidän karvakuonosta,joka tuli keittiöön myös nuuhkimaan uunijuustoa. <3

Aurinkoisempaa kesäviikkoa toivoen!

Nanne

Onnea uusille ylioppilaille ja ammattiin valmistuneille!

Harmillisen sateisen päivän vain saivat juhlijat, mutta toivottavasti ovat silti kaikki nauttineet tärkeästä päivästään! Meillä aamulla lähti todistustaan hakemaan iloinen tokaluokan päättävä poika. Eilen illalla askarreltiin pojan kanssa vielä yhdessä opettajalle kortti. Aiheena oli Kiinalainen lohikäärme. Opettaja lähtee lomailemaan Kiinaan ja hänen tyttärensä on asunut siellä pian vuoden, joten aihe tuli siitä. Kiinassahan on nyt meneillään lohikäärmeen vuosi. Kortista tuli varsin hauska ja melkoisen pitkä.

Oma idea tuo lohikäärme ei kylläkään ollut vaan löysin sen sellaisesta lapsille ostamastani askartelukirjasta mistä olen tainnut tänne blogiinkin kuvan joskus laittaa. Ostin sen aiemmin tänä vuonna kirjakerhosta.

Hiukan treeniasiaakin tällä kertaa ja niitä on nyt toivottukin ilmeisesti lisää. Eilen pääsin koittamaan ekan kerran uutta combattia nro 52. Sitä on täällä ehditty tehdä jo sunnuntaista asti, mutta kun on ollut kevätjuhlien ja muiden takia kiireinen viikko niin olen päässyt käymään vain salilla, vaikka toi combat on kovasti poltellut. Mutta eilen siis vihdoinkin. Ja tykkäsin! Ei tosin voita tähän astista suosikkiani eli nro 50 oli niin täydellisen mahtava kaiken kaikkiaan, että sitä ei ihan helposti ylitetäkään. Helmiä on toki varmaan joka ohjelmassa, mutta nro 50 oli sellainen, että siihen ei vaan kyllästynyt.

Tästä uudesta ohjelmasta kuulin etukäteen pelotteluja, että seiska biisi on tylsä ja kamala, mutta itse tykkäsin. Yleensä seiska on kiva, kun se on vähän tappomeiningillä maustettu ja se on kiva huipennus sinne loppupäähän. Tälläkin kertaa seiska mennään sykkeet tapissa, ei mitään monimutkaisia kuvioita, mutta paaaaljon running mania. Ja siitähän minä tykkään! Saa painaa ihan täysillä. Tulee hyvä fiilis. Lisäksi hyviä jalkabiisejä, tuntuu taatusti perslihaksissa. Ja tasapainoa kysytään taas!

Eilisen combatin jälkeen jäin vielä cx:ään ja siellä myös uusi ohjelma. Ihan kiva. Jäätävän karmean ihanat lankut, mutta niistä selviää sisulla. Ja esimerkiksi sillä, että kahden metrin päässä on neljä miestä eli luovuttaa ei toki voi! Yksi kappale oli ihan kummallinen ja mulla meni puolet ajasta sen tuubin kanssa säätämiseen enkä saanut mitään tehoja irti siitä kappaleesta. Siinä ne tuubin lenkit laitetaan jalkoihin ja ollaan konttausasennossa. Mulla tuntui vaan lipsuvan koko ajan ne lenksut jaloissa enkä saanut tuntumaa,mutta ehkä se siitä. Tai sitten ei ja ohjaaja toivottavasti vaihtaa pian sen kappaleen. Tylsä se ainakin oli. Mutta muuten kiva sekin ohjelma taas.

Tänään oltiin ystäväperheen lasten synttäreillä ja siellä vierähti ihan koko ilta ja välipäivä treeneistä tulikin ihan tarpeeseen. On tullut revittyä salillakin sen verran. Huomenna jaksaa taas painaa,kun on hiukan huilinut ja siis salipäivä vuorossa. Nyt on panokset siellä.

Ai niin ja sain miehenkin kiinnostumaan yhdestä talosta mikä tuli tähän lähelle myyntiin. Remppakohde, mutta kuvien perusteella pohjaratkaisu vaikuttaa olevan ok meidän perheelle ja sijaiti on hyvä. Soittelen varmaan maanantaina välittäjälle. Uskon vakaasti siihen, että sitten kun se meidän talo löytyy niin sen tietää kyllä. Eli mennään katsomaan mitkä fiilikset tuosta tulee. Kuvat voi vääristää pahastikin, mutta niiden perusteella kohtalaisen lupaava. Katsotaan. Kovat olisi poltteet jo saada enemmän tilaa, mutta väkisin ei mitään osteta vaan sen pitää oikeasti tuntua hyvältä.

Nyt peiton alle, jotta jaksaa huomenna touhuta taas monenmoista!

Nanne

Kesäpuuhasteluja

Ollaan sitä saatu onneksi nauttia jo kauniista kesäisistäkin päivistä, vaikka tämä viikko on ollut tosi viileä. Tälläkin hetkellä istun koneella viltti niskassa aamukahvia juoden ja ulkona sataa vettä. Mutta ehkä se helle sieltä vielä tulee. Ainakin lehtien mukaan pitäisi olla tulossa ihan superhelteitä. Niitä odotellessa siis. Kesäpuuhia on kuitenkin tullut jo tehtyä ja kukkapenkit on siivottu rikkaruohoista ja kesäkukat haettu kaupasta. Tässä vähän maistiaisia niistä. Pappani teki minulle perunannostolaatikon. Laatikko on tehty vanhasta laudasta, mutta siinä tietysti näkyy vähän noita vaaleampia kohtia sahauksesta johtuen. Mietin ensin, että jos maalaisin tämän valkoiseksi, mutta nyt en enää ole varma. Mahtaako se sittenkään haitata että siinä on tuota sahauspintaa näkyvissä. Laatikon päälle löysin tuollaisen vanhan pitsiliinan jostain kätköistäni.

Kaverilta sain muutamia heinäseipäitä ja niistä taiteilin tälläisen etupihalle. Etsimme edelleen sitä uutta taloa niin emme viitsi kauheasti tällä hetkellä enää panostaa pihaan sellaisissa asioissa mitä emme voi sitten viedä mukanamme. Nämä heinäseipäät saa mukaan ja mielestäni se vähän piristi tuota muuten niin ankeaa "kukkapenkkiä" mihin sen asettelin. Jos tarkoitus olisi asua tässä vielä pidempään niin tekisin tuolle jotain, koska se on mennyt jo niin kamalaksi siitä mitä se oli. Nyt en vain jaksa ja viitsi.

Tässä kuvassa näkyy vielä muutama ylimääräinen heinäseiväs ja jo viime kesäksi askarrellut tikkaat.

Aika paljon olen laittanut erilaisia kesäkukkia ympäriinsä, tässä niistä vielä jotain kuvia.

Minulla on nyt ekan kerran kaksi mansikka-amppelia kokeilussa. Toisesta pitäisi tulla jotain pieniä mansikoita ja toisesta isompia. Katsotaan tuottaako kumpikaan yhtään mitään. En ole mikään viherpeukalo, mutta aina pitää hiukan jotan yrittää. Yrittämisestä tuli mieleen, että kävin viime viikolla pääsykokeissa. Olen jo pari vuotta haaveillut aloittavani opinnot ammattikorkean aikuispuolella, jossa opiskelu tapahtuu pääasiassa verkossa. Pitäisi siis onnistua hyvin töidenkin ohella. "Hyvin" ei toki tietenkään tarkoita sitä, että se olisi helppoa. Mutta en stressaa asiaa mitenkään. Jos pääsen sisään niin hyvä,mutta ellen pääse niin ei se mikään maailmanloppu ole. Pari vuotta tosiaan olen tätä suunnitellut jo, mutta aiemmin ei ole aika tuntunut hyvältä. Nyt kun töiden aloittamisesta on kulunut jo yli vuosi niin sopiva hetki tuntui tulleen. Lapset on jo tottuneet uusiin kuvioihin ja samoin tietysti minä itsekin. Kuuden vuoden kotiäitiyden jälkeen töiden aloittaminen vaikuttaa tietysti koko perheeseen. Pitää ihan eri tavalla suunnitella kaikki. Pääsykokeista on vaihtelevat fiilikset. Välillä tuntuu, että ne meni ihan penkin alle ja välillä tuntuu, että ne meni ihan hyvin. Vaikea sitä on itse sanoa ja saahan niitä pisteitä työkokemuksesta ja haastattelustakin eli ihan pelkkä koe ei ratkaise yksinään mitään. Jännittävää! Viime ja tämä viikko on mennyt erilaisten kevätjuhlien merkeissä. Pojan lentopallon kauden päättäjäisissä palkittiin parhaiten ansioituneita pelaajia ja poika saikin tunnustuspokaalin itselleen - "äärimmäisen ahkera ja kova pelaaja". Kannustaa varmasti taas harjoittelussa ja pojalla onkin kova motivaatio tuon lentopallon suhteen. Lisäksi on ollut eskarin kevätjuhla ja sen perään oli kirkossa vielä tulevien ekaluokkalaisten siunaaminen koulutielle. Ihania tilaisuuksia. Ja tällä viikolla oli kuopuksen päiväkodin kevätjuhla. Itkettävän ihania tilaisuuksia. Äiti aina herkistelee siellä penkissä tippa silmässä. Ala-asteella ei tänä keväänä olekaan mitään juhlaa. Koululaiset menevät huomenna aamulla kouluun hakemaan todistukset ja tänään oli ohjelmassa kirkko. Tälläisiä alkukesän kuulumisia siis täältä Narnian suunnalta.

Ei mutta melkein unohdin kertoa syntymäpäivälahjastani. Täytin siis 33vuotta ja sain mieheltä aika yllättävän lahjan. Pääsen nimittäin kokeilemaan tankotanssia! Olen pari kertaa maininnut, että sitä olisi tosi kiva päästä kokeilemaan, mutta täällä sitä ei ole tarjolla. Mies oli sitten etsinyt paikan missä voi käydä ensin kahden tunnin starttikurssin ja sitten voin mennä johonkin muuallekin testaamaan tuntia. Lähin paikka taitaa olla 50km päässä. Menen sinne ystäväni kanssa, joka myös tahtoo sitä testata. Odotan kovasti. Nyt ruuanlaittopuuhiin! Nanne