Pepin kuulumisia

Vaihteeksi vähän meidän hauvavauvan kuulumisiakin. Pepillähän ei enää kauheasti hampaita ole jäljellä ja niistäkään vähistä ei enää ole hammaskiveä uskallettu lähteä poistamaan nukutuksessa joten syötän sille aina säännöllisen epäsäännöllisesti antibioottikuurin ientulehduksiin. Tässä yhtenä päivänä taas päätin, että pitää ottaa kuuri kun maaliskuussa viimeksi syöty. Soitin eilen aamulla tutulle eläinlääkärille, joka tietää koiran ja sovin hänen kanssaan puhelinreseptistä. Ell oli kuitenkin unohtanut soittaa apteekkiin ja tänään aamulla rimpautin hänelle uudelleen. Positiivinen yllätys tuli apteekissa myöhemmin päivällä, kun totesin ettei ell ollut ottanut omaa palkkiotaan unohduksensa takia ollenkaan. Sehän on jotain 8euroa tai vähän reilu, mutta nyt maksoin vain antibiootin hinnan. Ihan kiva yllätys, että huomioi noin oman unohduksensa.

Eilen illalla tutkailin Pepin suutakin taas kerran ja huomasin, että siellä on yksi pieni alahammas alkanut heilua. Tai siis ei vain heilua vaan mielestäni se on kiinni enää vain juuri ja juuri. Soittelin kasvattajallekin ja hän sanoi, että ell varmaan vain nyppäsee sen irti ellei se itekseen lähde. Aamulla puhelimessa mainitsin sitten tuosta ja ell sanoi, että se kannattaa kyllä poistattaa, mutta ei sillä mahdoton kiire ole. Sovin kuitenkin, että jos ensi viikolla menisin käymään, kun on antibiootitkin ehtinyt jo alkaa vaikuttaa. Pitää vielä maanantaina soitella asiasta. Onneksi hammas ei näytä vaivaavan koiraa sinänsä eikä haittaa syömistä eikä kuolan mukana tullut verta sormiini, kun äsken annoin antibiootin.

Lisäksi Pepillä on vasemmalla ylhäällä ihan taaimman hampaan vieressä ikenen liikakasvua. Jestas mitä kaikkea sitä voikaan koirillakin olla. Mutta on kuulemma erittäin yleistä vanhoilla koirilla (voi tulla nuoremmillekin kyllä) ja tämän minulle siis kertoi sekä kasvattaja että ell. Niin ja tietysti google. Sitä voidaan poistaa polttamalla, jos se alkaa haitata, mutta kasvaa luultavasti aina takaisin. Sitä en tiedä miten nopeasti. Ell ei kuitenkaan nähnyt nyt kertomani perusteella tarvetta lähteä sitä poistelemaan ja se on kyllä pysynyt tuollaisena samanmoisena jo suunnilleen helmikuusta jolloin sen huomasin. Ja sitä en tiedä miten pitkään se on sitä ennen suussa majaillut.

Kaikkia harmillisia ihme juttuja tosiaan, mutta toivottavasti nämä on vain pikkuharmeja eikä mitään isompia juttuja ole luvassa. Aina sitä on niin kovin huolissaan, kun tuolla pienellä karvakaverilla on jotain ja se vaivaa mieltä. Nyt kuitenkin syödään taas tuo antibioottikuuri ja piimaa kyytipojaksi ettei menisi maha sekaisin. Onneksi Pepi tykkää piimästä ja lipsuttaa sitä mielellään lautaselta. Ja sen jälkeen tietty pitää kuono putsata olohuoneen ryijymattoon - kuinkas muutenkaan.

Hiukan pitää kakkujuttuakin laittaa, kun unohdin aiemmin. Eli viikko sitten tein veljelleni tälläisen pienen valmistujaiskakun. Juhlittiin ihan vain omalla porukalla eli paikalla ei ollut paljoa väkeä ja päädyttiin siihen ettei oikein kermakakkua ole järkevää tehdä. Eikä mulla kyllä olisi ollut aikaakaan tehdä tämän kummempaa. Valkosuklaa-daim kakku ja päällä asiaan kuuluva pikaisesti väsätty koriste. Koristeessa kaikenlisäksi ilmeisestikin kirjoitusvirhe. Päätin lopulta luottaa niinkin hyvään lähteeseen kuin google kääntäjä, mutta edes keskustelupalstalla ei päästy yhteisymmärrykseen siitä mikä olisi ollut oikea tapa ilmaista asia. Kaikki paikalla olleet kuitenkin heti hoksasivat mitä siinä tarkoitetaan ja se lienee pääasia kuitenkin eikä se, että onko teksti kieliopillisesti täysin oikein. Kakku oli herkkua. Kuva hieman huono.




Tälläisiä kuulumisia tällä kertaa. Nyt pitäisi vähitellen hipsiä nukkumaan. Huomenna on vielä työpäivä ja sitten alkaaaaaa LOMA!!!! Elämäni eka palkallinen kesäloma! Jihuu! (Aiemmin ollut yrittäjänä ja tietty kuusi vuotta lasten kanssa kotona "lomalla"). Nyt on vatsa täynnä markkinoilta ostettua metrilakua niin on hyvä painua hammaspesun kautta nukkumaan.

-Nanne-