Eläinlääkärissä käyty

Piti vielä edellisen postauksen jäljiltä päivitellä lisää näitä Pepin kuulumisia. Niin paljon ainakin itse taas onnistuin hermoilemaan tätä asiaa. Kuuluu luonteeseeni vaan valitettavasti. Ja kun esikoinen on samanlainen stressipilleri niin on suorastaan koomista miten yritän vakuuttaa hymyillen esikoiselle ettei ole mitään huolta ja silti se huoli kalvaa kuitenkin omaa sydäntä. Mutta sitä ei voi näyttää lapselle tietysti.

Mutta aamulla siis ylös ja soitin eläinlääkärille ja ilmoitin, että tulisimme puoli yhdentoista aikaan, kun aamuvastaanotto loppuu. Eli ei tarvi jonotella, kun mulla oli kuitenkin noi kaksi neitiä mukanani.

Päästiin sisälle liki samantein ja näytin ell missä heiluva hammas on ja pidin omaa sormeani koiran suussa niin, että se puri siihen ja yhdessä sekunnissa ell nappasi hampaan irti. Ei puudutusta eikä mitään. Eikä mullekaan tullut sormeen kuin pieni vaalea jälki ja pysyipä koiran suu sopivasti raollaan niin, että se heiluva hammas näkyi ja siitä sai pihdeillä otteen.

Sitten vielä kuunneltiin sydäntä ja se kuulosti oikein hyvältä! Puolitoista vuotta sitten marraskuussa ell totesi siinä olevan ihan lievää takaisinvirtausta, mutta se ei ole siitä pahentunut. Koira on niin rauhallinen eikä rasita itseään kohnottamisella ja juoksemisella, että oletan senkin pitävän sydämen hyvässä kunnossa. Ei rasitu liikaa. Ja anaalirauhaset käskin myös tyhjentää. Niissä sitä tököttiä piisasikin. 4v katseli silmät lautasina vieressä ja en osaa edes ajatella mitä mahtoi tyttö miettiä päässään.

Illalla vielä vein koiran pesulle, kun se anaalien tyhjentäminen on niin sottaista puuhaa ja koira oli muutenkin jo pesun tarpeessa. Illalla sitten köllöteltiin kuivauksen jälkeen peittoihin kääriytyneenä sohvalla. Nyt on hyvä olla. <3

-Nanne-

ps. Harmillinen ongelma muuten ilmennyt nyt tässä bloggerissa, kun ei enää keskitä lataamiani kuvia vaan heittää ne väkisin vasempaan laitaan. Kokeilin muuttaa oikeaan niin sinne kyllä siirsi, mutta keskelle ei mene.. Missäköhän vika.