keskiviikko 30. lokakuuta 2013

Iloja ja suruja Narniassa

Niin se vain on mennyt, että tämä blogi on pitänyt vuoden hiljaiseloa. Elämä on heitellyt niin rajulla kädellä, että ei ole ajatukset olleet blogin kirjoittamisessa yhtään.

Viime syksy oli pitkä ja rankka. Uuden kodin remontti venyi kahden kuukauden mittaiseksi ja pääsimme muuttamaan lopulta vasta joulukuun alussa. Silloin elämä hymyili. Uusi ihana juuri remontoitu koti ja joulu tulossa. Vaikka oli valtavan uupunutkin niin silti onnellinen.

Lopulta kuitenkin joulua varjosti musta pilvi, kun selvisi, että isällämme on jokin vialla. Lopulta tammikuussa saimme tietää sen mitä jo lopulta oltiin osattu pelätä - hänellä todettiin keuhkosyöpä. Se oli melkoinen isku ja veti mielen matalaksi ja nosti pintaan paljon pelkoja muutenkin.

Mutta eteenpäin mentiin ja hoidot lähti hienosti käyntiin. Hiihtoloman aikoihin oma mieheni alkoi oireilla jotenkin oudosti ja kevättä varjosti murhe siitä. Toukokuussa lopulta tuli virallinen diagnoosi asiasta - munuaiskerästulehdus ja siihen vähintään puolen vuoden kortisonikuuri.

Oli keväällä iloakin silti. Maaliskuussa meille tuli uusi perheenjäsen. Pikkuruinen tiibetinspanieli tyttö - Ruska. Ruska on hurmannut kaikki. Muut ihan ensisilmäyksellä ja miehen ehkä sitten hiukan hitaammin eikä sitä oikein taida vieläkään myöntää kunnolla. Mutta ihan "siedettävä" se kuulemma on.


Vanhuskin otti pennun hienosti vastaan ja kaikki on sujunut paremmin kuin mitä odotin. Kyllä Pepi toki on usein ärsyyntynytkin pennun kohnotuksiin, mutta nyt kun Ruskalla ikää jo 9kuukautta niin ymmärtää jo ettei toinen lähde kohellukseen mukaan. 

Kesä meni kivasti ja vähän mutkien kautta minä vaihdoin työpaikkaakin. Se on pitkä juttu eikä oikeastaan mitenkään merkityksellinen. Tärkeintä on, että nyt olen tyytyväinen. 

Heinäkuussa mies kävi syöpäkontrollissakin taas ja hänelle sanottiin, että kontrollointi voitaisiin vähitellen lopettaa ja että vuoden päästä otettaisiin vielä verikokeet. Jossain vaiheessa kesää mies kuitenkin huomasi soliskuopassa olevan imusolmukkeen taas vähän kasvaneen ja kun se ei lopultakaan lähtenyt pienenemään niin kävi näyttämässä sitä syöpälääkärilleen. Sopivat, että parempi se on poistaa ettei vaivaa mieltä ja toisaalta ettei sitä suotta sitten aina mälvää siinä. Patti poistettiin ja miehen taustan huomioiden tulosten odottelu sai aikaan pientä huolestuneisuutta takaraivossa. Ja niin se huoli osottautui sitten lopulta aiheelliseksi. Lääkäri soitti ja kertoi, että syöpä on uusinut.

Se oli todella raju isku ja sitä on käsittämättömän vaikea uskoa todeksi edelleenkin, vaikka tiedon saamisesta on jo neljä viikkoa. Viikko sitten mies kävi pet-kuvissa ja eilen alkoi hoidot sairaalassa. Tällä kertaa hoitona on ICE-hoito oletettavasti 3-4 kertaa ja sen jälkeen tehdään autologinen kantasolusiirto eli siinä käytetään omia kantasoluja. Pet-kuvien tulokset kuulimme myös eilen ja niissä ei onneksi ollut ikäviä yllätyksiä. Tautia on soliskuopissa, kaulalla ja keuhkojen alueella. Hyvin paikallista siis. Luuydinnäyte otettiin eilen ja sen tulokset tulee myöhemmin. 

Mies on nyt kolme päivää sairaalassa eli kotiutuu huomenna illalla. Sairaalassa on mennyt hyvin ja lapsetkin pärjää kohtalaisen kivasti. Eilen illalla itkivät ikävää ja 10 poika kaikkea muutakin. Osaa esittää jo paljon kysymyksiä ja miettii ja murehtii. Ottaa äidin sydämen päälle, kun lapsi joutuu niin paljon kärsimään eikä millään pysty lohduttamaan niin, että se tuska laantuisi. 

Toivottavasti mies pysyy hyvässä kunnossa silti ja ettei hoidot vallan väsytä. Ja tietysti ennenkaikkea toivotaan, että hoidot myös tehoisi. Toukokuulle on tällä hetkellä sairaslomaa. Isäni hoidot ovat tehonneet hyvin ja alkujärkytyksen jälkeen hän on saanut elämästä hienosti otteen. Mitään rasitusta ei oikeastaan kestä, mutta käy paljon meillä kahvittelemassa ja auttaa lasten harrastuksiin kuskaamisessa, kun aika on usein vähän pitkää. 

Pitää mennä viemään koiruudet vielä lenkille ja auttaa lapsia iltapuuhissa. Lisään tähän vielä jotain kuvia menneeltä keväältä ja kesältä.

Me&I-kutsut alkamassa ja tässä näkyy pieni pala uuden kodin keittiötä. 


Valkosuklaamuffineita

Kuopuksen 5v synttärikakku pääsiäisen aikaan.

Kesä-Ruska lempparipaikassaan eli kukkapenkissä. 

Pepi kieli keskellä suuta. <3 td="">

Lasten toivomuksesta mansikkakakkua sukulaissynttäreillä.

Koirat ottaa vähän lepoo.

Piti ihan kuva ottaa, kun kerrankin mullakin oli jonkinlaiset rusketusrajat edes jossain.

Pojan 10v kaverisynttäreillä pelattiin vesisotaa.

Syksy jo hiippailee vähitellen nurkkiin ja kynttilöitä poltellaan.


Tulipa edes päivitettyä tämäkin blogi. Katsotaan saisinko heräteltyä sitä hiukan eloon taas. Ja jos välillä tulisi jotain ilosiakin juttuja. Ja kyllähän elämässä sitä iloakin onneksi on. Nyt odotamme kovasti tyttöjen kanssa parin viikon päässä häämöttävää Juha Tapion konserttia. Uutta levyä on kuunneltu ahkerasti ja monet laulut osataan jo ulkoa.

Kuulemisiin!

Nanne



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti